Koirapuistoilua

 MEIDÄN TYTÖN HAMPAAT HEILUU D:!!

Kaikki etuhampaat vaan heiluu tytöllä eikä Lina suostu näyttämään oikein hampaitansa. Tykkää vetää päätä pois aina kun yrittää vähän tarkastella. Oon muutaman kerran saanut kuitenkin kokeilla ja etuhampaat vaan heiluu ja ikenien läpi on kans tunkemassa uudet hampaat. Meidän tyttö on kasvamassa aikuiseksi. Ihan surettaa kun se ei oo enää sellanen pallo niin kuin ennen. Ihan oikea aikuinen koira.
Karvakin on alkanut vaihtumaan aika reippaalla tahdilla. Päivittäin harjataan vähän ja joka kerta lähtee karvaa kiitettävä määrä. Hännästä erottaakin jo silmällä et missä sitä karheaa aikuiskarvaa kasvaa. Nyt alkaa vaan muuttuu kaikki muukin karheemmaksi. En halua : < 

Me käytiin taas Tuiran koirapuistossa Linan ja Hetan kanssa. Tällä kertaa paikalla oli vähän enemmän poppoota ja paikalla näytti olevan mopsitapaaminen. Lina ei kuitenkaan oikein arvostanut koirapuiston ideaa, kaikkialla paljon päällekäyviä koiria. Lina itse kun on niin lempeä luonne ja tutustuisi mielummin rauhassa muihin kuin päästäisi muita heti hyppimään päälle. Käynti ei siis ollut kovin mieluisa meille toisin kun Heta pisti vain menemään.

Lina ei arvosta

Eikä vieläkään

Ihan täysi hukkareissu ei tuo koirapuistoilu kuitenkaan ollut. Sain tosi paljon uusia kuvia. Kokeilin myös Riikalta saamaani putkea ja totesin sen hyväksi työkaluksi. Pystyi ottaa tosi tarkkoja kuvia kaukaakin. Ainoo vaan että oon ite vielä niin amatööri ton kameran kanssa. Mut eipä kukaan ole seppä syntyessään ja jostain on lähdettävä.

Meillä onkin mallityttö, entäs teillä?

Mutta ei aina niin mallityttö

Lina kuitenkin juoksenteli aina Hetan kanssa kun mahdollisuus tuli. Tuttu ja turvallinen seura on aika paikallaan. Mua vähän harmittaa kun Lina ei ollutkaan niin rohkea ja avoin kun olin olettanut mutta noh, kyllä muakin inhottais jos joku tunkis koko ajan iholle.

Lina onkin metsästyskoira

Koirat ei kiinnostanut niinkään paljon kuin ihmiset

 Onneksi kuitenkin kaikkien mopsien lisäksi paikalle saapui vuoden ikäinen Vella -westie :) Mä ekana meinasin hankkia Westien mut päädyinkin issikkaan mut voi että SE OLI SÖPÖ. Mietin vaan et apua mäkin haluun tollasen nappisilmän D: Tosin en antais Linaa pois mistään hinnasta! Mut se oli vaan söpö

Kaksikossa olikin sen verran samaa ettei ne arvostanut muiden päällekäyvyyttä. Vellankin kerrottiin olevan niin lempeä luonteeltaan, ettei se oikein osaa pitää puoliaan noin "aggressiivilta" koirilta. Meidän tytöt tuli kuitenkin hyvin toimeen keskenään.

Huh huh, huomenna sitten taas Jkl ja lauantaina Tampere. Sit pidän oikeesti taukoa, ottaa koville tää matkustaminen.

Ei ole sellaista pimeää...

...jota minun hento käteni ei torjuisi

Ultra Bra - Minä suojelen sinua kaikelta

Islantilaiset terkut kaikille! Meillä menee hyvin!

Meillä menee jo huomattavasti paremmin :) Taino Linalla on mennyt koko ajan tosi hyvin ja onkin auttanut mua jaksamaan paljon paremmin täällä vieraassa kaupungissa. Me ollaan tavattu meidän naapurin bordercollie uudemmankin kerran ja Lina tykkää herrasta tosi paljon! Ollaan myös päästy peuhaamaan Dream Silk Jolenenin eli Hetan kanssa. Linalla on törkeä taktiikka, liiskata vastustaja ison pyllynsä alle.
Hyvin me ollaan kuitenkin kavereita jo saatu vaikka ei olla vielä muita Islantilaisia tavattu. Sain kuitenkin vinkin ja huomasinkin että Saagelin kennel on ainakin joskus sijainnut tässä lähellä ;) Pitäisiköhän kehdata käydä pyörähtämässä.

Kuvamateriaalia Linan taistelutyylistä

Välillä pitää muistaa nukkua päikkärit

Meillä on nyt Linan kanssa rokotukset kunnossa! Käytiinkin siis heti ekana korkkaamassa Tuiran koirapuisto Hetan kanssa. Lina menee vielä pienempien aitaukseen mutta isompana joutaa isojen puolelle eroon kaverista. Onneksi tytöstä ei niin isoa pitäisi tulla etteikö pystyisi pientenkin kanssa olemaan.
Pitkään me ei siellä ehditty olemaan kun taivas repesi tulvamaiseen kaatosateeseen. Ehkäpä niitä aurinkoisiakin syyssäitä saataisiin vielä.
Ainiin, Lina painaa nyt 6 kg :)

Me käytiin myös pyörimässä Jyväskylässä Linan kanssa. Kävin suorittaa kakkosvaiheen siellä ja nyt pitäisi kaikki olla hallussa, olen turvallinen kuski! Jos sitä nyt pääsisi edes autolla ajamaan.
Töitä olis tosi kiva saada, postilta pitäis käydä kysymässä mut eipä ne hirveesti taida palkata ilman omaa autoa :/ Minkäs teet.

Yliopistohaku alkaa taas pian, tällä kertaa aion todella panostaa ja päästä just sinne minne haluun!

Otto -sedän luona kyläilemässä! Keskenkasvuinen Lina on jo aikuista Ottoa isompi

Me lähdetään taas huomenna Jyväskylään ja sitä seuraavana viikonloppuna olis suuntana Tampere :) Sinne vähän viikonloppulomailee ja näkee kavereita! Kyllä tulee hurja viikonloppu Lina.
Me ollaan muuten pohdittu lähdettäisiinkö Linan kanssa Lahden pentunäyttelyyn. Ainakin Linan sisko ois sinne tulossa et ehkä mekin uskallettaisiin 5kk iässä lähtee. On vaan se että oltais molemmat ensikertalaisia ja öh. Juoksemista me treenataan kovasti mut kyllä te tiedätte paimenkoirat. Lähdes juoksee ja koira alkaa räksyttää kuin viimeistä päivää.

Lina on hölmö. Se on aina ennen mahtunut meidän sohvan alle ja se tunkee sinne edelleen. Ainoo vaan ettei se meinaa mahtua pois enää :'D Se jää pyllystä kiinni ja sit sille tulee kauhee hätä ku ei pääsekään heti mun perään. Voi näitä Islantilaisia.
Vielä viimeiseksi seisotuskuva tyttösestä, voin kertoo että on vaikeeta hommaa yksin!

Muistakaa hei Oululaiset ja miksei muutkin et jos näätte meidät kadulta nii tulkaa vaan kysyy :) Mun punaisista hiuksista ja tästä nätistä Islantilaisesta on vaikee erehtyä. 

Oulun kuulumiset

Tuli siis muutettua Ouluun tuossa viikonlopun aikana. Tavaraa oli paljon ja osa jäi vielä Jyväskylään. Oon joka tapauksessa menossa viimeistään Tiistaina vierailemaan rakkaassa kotikaupungissa, että eiköhän ne loputkin kamppeet perille löydä. Netin kanssa me väännettiin kättä oikein olan takaa, tässä talossa ois pitänyt valmiiksi olla netti, mut se ei toiminut kun ei ollut meidän nimissä. Sitten Lassi soitteli pari puhelua ja osti meille nopeamman netin. No se ei toiminut kun meidän modemi ei tukenut niin nopeaa yhteyttä : D Neljä päivää meni ennen kuin saatiin toimiva yhteys tähän asuntoon.

Lina on ottanut tosi hyvin tän muuton. Tietenkin on vähän erilaista ku pitää oottaa sylissä niin pitkään et päästään pihamaalta pois, mut muuten se on ollut niinkuin ennenkin. Makaa tossa jaloissa ja on ku mikään ei ois muuttunut. Matka tänne oli aika vaikee ku mitä se reilu 300km on Jkylä-Oulu. Pysähdyttiin pari kertaa niin Linakin sai vettä, mut loppumatkan se nukkuikin sylissä tosi nätisti : )

Hirveesti ei olla vielä koirakavereihin törmätty. Oikeestaan kukaan ei tuu moikkaamaan lenkillä vaan kiertävät mielummin kauempaa. Sinäänsä ihan ymmärrettävää enkä minäkään kehtaa päin kävellä mut ois ihan kiva saada tuttavuuksia. Nähtiin meidän naapuri eilen, sillä on bordercollie. Oli tosi sulosta ku se mies kanto aikuisen koiran aina ylimpään kerrokseen asti. Lina on vielä helppo kantaa mut se hätähousu meinaa lähtee itsekseen juoksemaan noi portaat ku silmä välttää. 

Tänään haetaan telkkari. Oon myös harkinnut toista sohvaa tai vastaavaa ku tuo olkkari on niin autio. Pitäis myös päiväpeitto hankkia ja pöytäliina keittiöön. Noh, kaiken ehtii.

Sitten parit kuvat meidän kämpästä. Kaikki on vielä vähän miten sattuu mut noh. Katsotaan.

Aika kuluu, aika kuluu

Heipparallaa kaikille!

Elämä rullailee taas omalla painollaan eteenpäin. T'ässä alkaa olee viimeiset päivät Jyväskylässä ja muutto Ouluun edessä. Tuntuu jotenkin tosi oudolta ku elämästä tulee niin paljon vaikeampaa ku sinne muuttaa. Joutuu maksaa kaiken itse ja tekee kaiken itse ja laskeskelee riittääköhän rahat ja blaa. Sitku mäkään en opiskele eikä työpaikkakaan oo erityisen varma juttu nii mitähän mä teen. Onneksi on Lina. Jos on lukijoita Oulun suunnalta nii ottakaa yhteyttä :D Mä tarvitsen oikeasti kavereita et alan viihtymään siellä Oulussa. Muuten varmaan masennun ku vaa makoilen kotona enkä tee yhtään mitään.

Onko Issikaharrastajilla tullut eteen tätä jaloista näykkimistä ku kävelette? Kävelen Linan edellä ja sit se aina näykkäsee pohkeesta. Tiiän et se on sitä paimentamista sillä Bakkus teki sitä samaa silloin pentuna. Mä en tiiä tuleeko se tolla koiralla vaa luonnostaan vai yrittääkö se nyt saada jotain yliotetta musta :'D

Oltiin Riikan kanssa katsoo Killerillä estekisoja ja Lina oli mukana. Tyttö olis halunnu lähtee niiden hevosten ja ponien sekaan :D Eka se katseli silmä tarkkana ja ihmetteli kovasti et mitä olioita ne tuolla on. Sit seuraavana se pyrki jo aidan ali hevosten sekaan. Eihän me sitä päästetty ku kerran ku kavioista sais nii se olis siinä. Sit olin positiivisesti yllättynyt ku kaks ihmistä sieltä tunnisti et Lina on Islantilainen. Yleensä Linaa veikataan sekarotuiseksi, huskyksi, jämtiksi, saksanpaimeneksi ja vaikka miksikä muuksi. Toinen tunnisti Linan heti ja toinen ei ollut varma koska ei oo nähny Linan värisiä Islantilaisia.

Lina on ollut oikeesti tosi reipas tyttö :) Oon tosi ylpee siitä ku se vaa ottaa ja menee. Se vaan on hirveen ärsyttävää ku kaikki ihmiset ei kysy et saako tulla silittää. Lapset kysyy mut sit aikuiset ihmiset vaa hyökkää kimppuun ja mäkin säikähdin eilen ku joku vaa tuli sössöttää Linalle. Siis joo, ihan kiva että tervehditte jne., mut jos MÄ EN HALUA et sitä moikataan. Jos me vaikka harjoitellaan sitä että jokaisen ihmisen ja koiran perään EI HAUKUTA tai vinguta. Sit tulee tollasii SÖSÖSÖÖSÖSÖ ONPAS SÖPÖ KOIRA ja pilaa koko harjoituksen...

Linasta on myös paljastunut aikamoinen marjastaja. Se löys mustikoita ja alkoi vaa syömään niitä hyvällä ruokahalulla. Myös karviaiset on herkullisia vaikka eivät olekaan kypsiä vielä : D


Huomenna eläinlääkäriin, mitähän ne kertoo mulle. Varmaan jotain et koiras on läski lol.

Hiljaisuus

Ei todellakaan voi sanoa muuta kuin et tää päivä on ollut älyttömän raskas ja pitkä. En osannut millään yhdistää et aamulla kuollut koira olis ollut naapurin Ilona. Kuulin kyllä Riikalta heti et joku koira on jäänyt auton alle, mut et oikeasti Ilona.
Ajoin sen kohdan ohi tänään ja näin ne jarrutusjäljet ja ne veriläntit. Oli vaan jotenkin tosi aavemaista, nimenomaan siinä kohdassa se tapahtui.

Se oli jäänyt pakettiauton alle ja oli se kuski jäänyt siihen selvittämään asioita. Ilona oli kuollut heti eikä ollut edes vinkaissut. Jäniksen perään oli lähtenyt mut eihän nuo koirat tajua autoa väistää. Mun piti käydä todistamassa vakuutusyhtiötä varten et se koira on oikeasti kuollut. Totta kai mä allekirjoitin sen paperin, vähintä mitä mä pystyin tekemään. Tuntu vaan tosi kolkolta seisoa siinä Ilonan haudalla ja katsoa ku toiset kärsii ja itkee. Ja miten paljon voi naapureiden koiran kohtalo koskettaakaan.

Elämä ei oo reilua.

Kaikista pahinta on se, että koen morkkista siitä ku mun oma koira on elossa ja ajattelen "Onneks Lina on kunnossa." Mä en oo voinut tehdä muuta kuin pitää toista hyvänä ja muistella kuinka Ilona näytti Linalle kaapin paikan heti alusta. Voi tuota noiden koirien metsästysviettiä, monen koiran hengen se on vienyt.

Noh, jotain iloistakin kuitenkin. Lina on oppinut kierimään ja oon ihan älyttömän ylpeä :) Se on niin fiksu tyttö. Sit Musti ja Mirri onnistui typottaa mun sukunimen "Fårman" ku se on "Färman". Kävin ostaa Linalle ruokaa ja sanoin niille samalla et oisko mitenkään mahdollista saada korttia jossa on oikea sukunimi. Ne lupas toimittaa.
Lina on myös kasvanut hirveästi, siitä on tullut jo tosi iso tyttö. Mennään huomenna ottaa kuvia :)


Mut päivä on ollut todella pitkä ja raskas :/ Ei sillä että mun päivä ois ollut mitään verrattuna Ilonan perheeseen, mutta ei se oo helppoa seurata vierestä sekään. Se kun näkee toisten surevan oikeasti sydämensä pohjasta etkä sä voi muuta ku seisoa avuttomana vierestä ja nyökyttää päätäs. Sä et pysty tekee muuta ku kuuntelee ja halaa toista. 

Tänään väsyttää. Tänään nukun Linan vieressä ja toivotan kaikkee hyvää teille.

Voices

The first word is dream
from my sleep
the darkness within my heart
it gently takes out

The second word was wind
telling me my destination
into the arms of a god
I flap my wings

As if counting sad things
that have melted away
a golden apple
falls again

A view I haven't seen
there I will return
in this one life
I will find my way

Book of old magic
a drop of moon on a curtain of night
only a hunch that someday we can meet

we can fly
we have wings
we can touch floating dreams
call me from so far
through the wind
in the light

The third word is hum...
when you strain your ears
your trembling arms
I will gently release

Tänään ei kuvia arvon lukijat. Jos saanen pyytää teitä, niin pitäisittekö hiljaisen hetken jokainen mielessänne. Naapurini, hyvän ystäväni koira juoksi tänä aamuna auton alle ja kuoli siihen paikkaan. Tyttö oli lähtenyt pihastaan omille teilleen, ilmeisesti jonkin hajun perässä, ja juossut auton alle. Autoilija itse oli poistunut paikalta. Riikkahan oli kuullut kyseisen tapahtuman, luultiin ensin että se oli niiden amisnaapurien koira mutta eipä ollutkaan. Ensin oli kuulunut rajut jarrutusäänet, kolahdus ja pian nainen itkenyt ja huutanut onnettomana. En todellakaan pysty käsittämään tapahtunutta tai omaisten surua. Juurihan me Ilona nähtiin Linan kanssa hyvinvoivana ja aina niin iloisena. Lähden hakemaan pian ystävääni bussipysäkiltä ja vien kotiin, en oikein tiedä miten pitäisi olla kun eihän tuota surua pysty käsittämään kukaan ulkopuolinen.

Oon vaan pitänyt Linaa kovasti sylissä ja vannonut etten pidä sitä enää ikinä vapaana ulkona. Ehkä oon vähän vainoharhainen mut en halua et Linalle käy samoin. En ota sitä kyllä mukaan ku haen ystäväni, olis varmasti aivan liikaa käsiteltäväksi.

Otan kovasti osaa Ilonan puolesta, liian aikaisin tuli lähtö :( Lepää rauhassa pieni tyttönen <3

Rakkaalleni

Lina kerää katseita kadulla enemmänkin kuin on tarpeen. Eräs mies tuli tervehtimään meitä Vaajalan pihassa ja kertoi että se oot kuitenkin sinä viimetilanteessa joka päättää tervehtiikö tämä koira vai ei. Sanoinkin ettei me lenkillä moikata ketään et olin ottanut Linan ulos nyt sen takia ku se ei viihdy autossa kauheesti.

Linan tassu jäikin auton oven väliin tänään : / Se huusi niin sydäntä särkevällä tavalla, mut ei sillä näyttäis mitään siinä olevan. Työkaveritkin tykkäsi Linasta kovasti, on se helppo lapsi. Tänään käytiin mun siskon luona käymässä. Siellä Lina sitten paini kääpiösnautseri Oton kanssa : ) Otto vaan tuli tosi mustasukkaiseksi Linasta. Sit Otto tulikin vaan koko ajan mun luokse ja suorastaan vaati rapsutuksia. Sitku Lina nostettiin sohvalle syliin Otto alko ärisee mun siskolle. Se tuli mustikseksi. Otto on kyllä ihan jees mut heti jos se alkaa murisee pitää näyttää sille kaapin paikka. Se on muakin purrut kerran ku nappasin sitä niskasta. Sen edessä pitää seistä ja pakottaa se peruuttamaan ku muuten ei tuu mitään.

Töissä ei ollut mitään erikoista, rallikansakin oli hiljaa. Ainoo vähän erilainen seikka yössä oli taksien määrä. Ihan hirveästi takseja ja vielä hirveen myöhään. Töissä meni myös suhteellisen pitkään viime yönä. Nyt mulla on vapaa yö pitkästä aikaa ja nautin tästä tosiaankin. Parasta seuraa ja hyvää juomista, kyllä kelpaa olla.


Lina osaa jo odottaa paikallaan ku sille laitetaan ruokaa ja annetaan lopulta lupa ruokailla. Se on niin nopea tyttö oppimaan. Katja linkkasi Linan blogin omaansa, kiitos siitä! Mun täytyy kans linkkailla takaisin päin jahka ehdin tätä muokkailla.

Linasta sanottiin et siinä on rop -ainesta. Olin iloinen tästä kohteliaisuudesta :  > Toivotaan et näin olisikin.