Oulun kuulumiset

Tuli siis muutettua Ouluun tuossa viikonlopun aikana. Tavaraa oli paljon ja osa jäi vielä Jyväskylään. Oon joka tapauksessa menossa viimeistään Tiistaina vierailemaan rakkaassa kotikaupungissa, että eiköhän ne loputkin kamppeet perille löydä. Netin kanssa me väännettiin kättä oikein olan takaa, tässä talossa ois pitänyt valmiiksi olla netti, mut se ei toiminut kun ei ollut meidän nimissä. Sitten Lassi soitteli pari puhelua ja osti meille nopeamman netin. No se ei toiminut kun meidän modemi ei tukenut niin nopeaa yhteyttä : D Neljä päivää meni ennen kuin saatiin toimiva yhteys tähän asuntoon.

Lina on ottanut tosi hyvin tän muuton. Tietenkin on vähän erilaista ku pitää oottaa sylissä niin pitkään et päästään pihamaalta pois, mut muuten se on ollut niinkuin ennenkin. Makaa tossa jaloissa ja on ku mikään ei ois muuttunut. Matka tänne oli aika vaikee ku mitä se reilu 300km on Jkylä-Oulu. Pysähdyttiin pari kertaa niin Linakin sai vettä, mut loppumatkan se nukkuikin sylissä tosi nätisti : )

Hirveesti ei olla vielä koirakavereihin törmätty. Oikeestaan kukaan ei tuu moikkaamaan lenkillä vaan kiertävät mielummin kauempaa. Sinäänsä ihan ymmärrettävää enkä minäkään kehtaa päin kävellä mut ois ihan kiva saada tuttavuuksia. Nähtiin meidän naapuri eilen, sillä on bordercollie. Oli tosi sulosta ku se mies kanto aikuisen koiran aina ylimpään kerrokseen asti. Lina on vielä helppo kantaa mut se hätähousu meinaa lähtee itsekseen juoksemaan noi portaat ku silmä välttää. 

Tänään haetaan telkkari. Oon myös harkinnut toista sohvaa tai vastaavaa ku tuo olkkari on niin autio. Pitäis myös päiväpeitto hankkia ja pöytäliina keittiöön. Noh, kaiken ehtii.

Sitten parit kuvat meidän kämpästä. Kaikki on vielä vähän miten sattuu mut noh. Katsotaan.

Aika kuluu, aika kuluu

Heipparallaa kaikille!

Elämä rullailee taas omalla painollaan eteenpäin. T'ässä alkaa olee viimeiset päivät Jyväskylässä ja muutto Ouluun edessä. Tuntuu jotenkin tosi oudolta ku elämästä tulee niin paljon vaikeampaa ku sinne muuttaa. Joutuu maksaa kaiken itse ja tekee kaiken itse ja laskeskelee riittääköhän rahat ja blaa. Sitku mäkään en opiskele eikä työpaikkakaan oo erityisen varma juttu nii mitähän mä teen. Onneksi on Lina. Jos on lukijoita Oulun suunnalta nii ottakaa yhteyttä :D Mä tarvitsen oikeasti kavereita et alan viihtymään siellä Oulussa. Muuten varmaan masennun ku vaa makoilen kotona enkä tee yhtään mitään.

Onko Issikaharrastajilla tullut eteen tätä jaloista näykkimistä ku kävelette? Kävelen Linan edellä ja sit se aina näykkäsee pohkeesta. Tiiän et se on sitä paimentamista sillä Bakkus teki sitä samaa silloin pentuna. Mä en tiiä tuleeko se tolla koiralla vaa luonnostaan vai yrittääkö se nyt saada jotain yliotetta musta :'D

Oltiin Riikan kanssa katsoo Killerillä estekisoja ja Lina oli mukana. Tyttö olis halunnu lähtee niiden hevosten ja ponien sekaan :D Eka se katseli silmä tarkkana ja ihmetteli kovasti et mitä olioita ne tuolla on. Sit seuraavana se pyrki jo aidan ali hevosten sekaan. Eihän me sitä päästetty ku kerran ku kavioista sais nii se olis siinä. Sit olin positiivisesti yllättynyt ku kaks ihmistä sieltä tunnisti et Lina on Islantilainen. Yleensä Linaa veikataan sekarotuiseksi, huskyksi, jämtiksi, saksanpaimeneksi ja vaikka miksikä muuksi. Toinen tunnisti Linan heti ja toinen ei ollut varma koska ei oo nähny Linan värisiä Islantilaisia.

Lina on ollut oikeesti tosi reipas tyttö :) Oon tosi ylpee siitä ku se vaa ottaa ja menee. Se vaan on hirveen ärsyttävää ku kaikki ihmiset ei kysy et saako tulla silittää. Lapset kysyy mut sit aikuiset ihmiset vaa hyökkää kimppuun ja mäkin säikähdin eilen ku joku vaa tuli sössöttää Linalle. Siis joo, ihan kiva että tervehditte jne., mut jos MÄ EN HALUA et sitä moikataan. Jos me vaikka harjoitellaan sitä että jokaisen ihmisen ja koiran perään EI HAUKUTA tai vinguta. Sit tulee tollasii SÖSÖSÖÖSÖSÖ ONPAS SÖPÖ KOIRA ja pilaa koko harjoituksen...

Linasta on myös paljastunut aikamoinen marjastaja. Se löys mustikoita ja alkoi vaa syömään niitä hyvällä ruokahalulla. Myös karviaiset on herkullisia vaikka eivät olekaan kypsiä vielä : D


Huomenna eläinlääkäriin, mitähän ne kertoo mulle. Varmaan jotain et koiras on läski lol.

Hiljaisuus

Ei todellakaan voi sanoa muuta kuin et tää päivä on ollut älyttömän raskas ja pitkä. En osannut millään yhdistää et aamulla kuollut koira olis ollut naapurin Ilona. Kuulin kyllä Riikalta heti et joku koira on jäänyt auton alle, mut et oikeasti Ilona.
Ajoin sen kohdan ohi tänään ja näin ne jarrutusjäljet ja ne veriläntit. Oli vaan jotenkin tosi aavemaista, nimenomaan siinä kohdassa se tapahtui.

Se oli jäänyt pakettiauton alle ja oli se kuski jäänyt siihen selvittämään asioita. Ilona oli kuollut heti eikä ollut edes vinkaissut. Jäniksen perään oli lähtenyt mut eihän nuo koirat tajua autoa väistää. Mun piti käydä todistamassa vakuutusyhtiötä varten et se koira on oikeasti kuollut. Totta kai mä allekirjoitin sen paperin, vähintä mitä mä pystyin tekemään. Tuntu vaan tosi kolkolta seisoa siinä Ilonan haudalla ja katsoa ku toiset kärsii ja itkee. Ja miten paljon voi naapureiden koiran kohtalo koskettaakaan.

Elämä ei oo reilua.

Kaikista pahinta on se, että koen morkkista siitä ku mun oma koira on elossa ja ajattelen "Onneks Lina on kunnossa." Mä en oo voinut tehdä muuta kuin pitää toista hyvänä ja muistella kuinka Ilona näytti Linalle kaapin paikan heti alusta. Voi tuota noiden koirien metsästysviettiä, monen koiran hengen se on vienyt.

Noh, jotain iloistakin kuitenkin. Lina on oppinut kierimään ja oon ihan älyttömän ylpeä :) Se on niin fiksu tyttö. Sit Musti ja Mirri onnistui typottaa mun sukunimen "Fårman" ku se on "Färman". Kävin ostaa Linalle ruokaa ja sanoin niille samalla et oisko mitenkään mahdollista saada korttia jossa on oikea sukunimi. Ne lupas toimittaa.
Lina on myös kasvanut hirveästi, siitä on tullut jo tosi iso tyttö. Mennään huomenna ottaa kuvia :)


Mut päivä on ollut todella pitkä ja raskas :/ Ei sillä että mun päivä ois ollut mitään verrattuna Ilonan perheeseen, mutta ei se oo helppoa seurata vierestä sekään. Se kun näkee toisten surevan oikeasti sydämensä pohjasta etkä sä voi muuta ku seisoa avuttomana vierestä ja nyökyttää päätäs. Sä et pysty tekee muuta ku kuuntelee ja halaa toista. 

Tänään väsyttää. Tänään nukun Linan vieressä ja toivotan kaikkee hyvää teille.

Voices

The first word is dream
from my sleep
the darkness within my heart
it gently takes out

The second word was wind
telling me my destination
into the arms of a god
I flap my wings

As if counting sad things
that have melted away
a golden apple
falls again

A view I haven't seen
there I will return
in this one life
I will find my way

Book of old magic
a drop of moon on a curtain of night
only a hunch that someday we can meet

we can fly
we have wings
we can touch floating dreams
call me from so far
through the wind
in the light

The third word is hum...
when you strain your ears
your trembling arms
I will gently release

Tänään ei kuvia arvon lukijat. Jos saanen pyytää teitä, niin pitäisittekö hiljaisen hetken jokainen mielessänne. Naapurini, hyvän ystäväni koira juoksi tänä aamuna auton alle ja kuoli siihen paikkaan. Tyttö oli lähtenyt pihastaan omille teilleen, ilmeisesti jonkin hajun perässä, ja juossut auton alle. Autoilija itse oli poistunut paikalta. Riikkahan oli kuullut kyseisen tapahtuman, luultiin ensin että se oli niiden amisnaapurien koira mutta eipä ollutkaan. Ensin oli kuulunut rajut jarrutusäänet, kolahdus ja pian nainen itkenyt ja huutanut onnettomana. En todellakaan pysty käsittämään tapahtunutta tai omaisten surua. Juurihan me Ilona nähtiin Linan kanssa hyvinvoivana ja aina niin iloisena. Lähden hakemaan pian ystävääni bussipysäkiltä ja vien kotiin, en oikein tiedä miten pitäisi olla kun eihän tuota surua pysty käsittämään kukaan ulkopuolinen.

Oon vaan pitänyt Linaa kovasti sylissä ja vannonut etten pidä sitä enää ikinä vapaana ulkona. Ehkä oon vähän vainoharhainen mut en halua et Linalle käy samoin. En ota sitä kyllä mukaan ku haen ystäväni, olis varmasti aivan liikaa käsiteltäväksi.

Otan kovasti osaa Ilonan puolesta, liian aikaisin tuli lähtö :( Lepää rauhassa pieni tyttönen <3

Rakkaalleni

Lina kerää katseita kadulla enemmänkin kuin on tarpeen. Eräs mies tuli tervehtimään meitä Vaajalan pihassa ja kertoi että se oot kuitenkin sinä viimetilanteessa joka päättää tervehtiikö tämä koira vai ei. Sanoinkin ettei me lenkillä moikata ketään et olin ottanut Linan ulos nyt sen takia ku se ei viihdy autossa kauheesti.

Linan tassu jäikin auton oven väliin tänään : / Se huusi niin sydäntä särkevällä tavalla, mut ei sillä näyttäis mitään siinä olevan. Työkaveritkin tykkäsi Linasta kovasti, on se helppo lapsi. Tänään käytiin mun siskon luona käymässä. Siellä Lina sitten paini kääpiösnautseri Oton kanssa : ) Otto vaan tuli tosi mustasukkaiseksi Linasta. Sit Otto tulikin vaan koko ajan mun luokse ja suorastaan vaati rapsutuksia. Sitku Lina nostettiin sohvalle syliin Otto alko ärisee mun siskolle. Se tuli mustikseksi. Otto on kyllä ihan jees mut heti jos se alkaa murisee pitää näyttää sille kaapin paikka. Se on muakin purrut kerran ku nappasin sitä niskasta. Sen edessä pitää seistä ja pakottaa se peruuttamaan ku muuten ei tuu mitään.

Töissä ei ollut mitään erikoista, rallikansakin oli hiljaa. Ainoo vähän erilainen seikka yössä oli taksien määrä. Ihan hirveästi takseja ja vielä hirveen myöhään. Töissä meni myös suhteellisen pitkään viime yönä. Nyt mulla on vapaa yö pitkästä aikaa ja nautin tästä tosiaankin. Parasta seuraa ja hyvää juomista, kyllä kelpaa olla.


Lina osaa jo odottaa paikallaan ku sille laitetaan ruokaa ja annetaan lopulta lupa ruokailla. Se on niin nopea tyttö oppimaan. Katja linkkasi Linan blogin omaansa, kiitos siitä! Mun täytyy kans linkkailla takaisin päin jahka ehdin tätä muokkailla.

Linasta sanottiin et siinä on rop -ainesta. Olin iloinen tästä kohteliaisuudesta :  > Toivotaan et näin olisikin.

Typerä piski joka murisi mulle

Lina on n. 10 viikkoa vanha nyt ja pian alkaa rokotusohjelma, saa nähdä mitä neitokainen moisesta ajatuksesta pitää. Tyttö on kasvanut kyllä aivan älyttömästi ja sille on tullut lisää karvaa. Sen häntäkään ei nykyään oo sellane piiska vaa siihen on tullu pidemmät karvat. Myös korvat alkaa olee aika hyvin pystyssä, ehkä aavistuksen verran ne vielä roikkuu mut kyllä se siitä. Lina on alkanut myös pureskelee johtoja ja sen sellaisia, täytyy olla koko ajan silmä tarkkana tai sit piilottaa kaikki. Kyllä me ilmoitetaan sille heti jos se edes meinaa alkaa jotain luvatonta repimään. Luita sun muita löytyy mut aina kaikki luvaton on hauskempaa.

Mua harmittaa kovasti ku teen niin paljon töitä, eilenkin mun työpäivä oli about 01:00 - 13:15. Siinä ei hirveästi ehdi koiran kanssa mitään tekemään. Eilen mä en kuitenkaan mennyt nukkuu heti niin kuin mä tavallisesti teen. Jäin peuhaamaan Linan kanssa ja harjoteltiin pari temppua. Istu, maahan ja tassu onnistuu nyt tosi hyvin :) Lina osaa jo jopa nousta maasta istumaan, mikä tuotti ongelmia esim. meidän Ransulle. Se ei oppinut sitä ikinä. Linankaan kanssa ei voi pitkiä harjoitteluhetkiä pitää, sillä menee hermo tosi nopeasti. Se alkaa heiluttaa päätänsä, haukkuu ja pyörii levottomasti. Siitä tietää et nyt ei enää jaksa ja pitää leikkiä tai jotain muuta vastaavaa. 

Lina on kyllä silti tosi fiksu ja se keskittyy hyvin. Namien perään se on kyllä vähän liiakseenkin. Tänään ku tulin töistä päätin harjoittaa Linan kanssa vähän kärsivällisyyttä. Oon opettanut et Linan pitää istua ennen ku se saa ruokaa, se ei myöskään saa haukkua. Tänään sit halusin et Lina istuu niin pitkään ku kuppi on maassa ja annan luvan syödä. Totta kai se ryntäili kupin luokse ja jouduin pitelee sitä ja nostaa kupin takaisin pöydälle. Lina kuitenkin tajus et heti ku se liikkuu paikaltaan lähtee kuppikin naaman edestä. Kauhean kauan ei tarvinnut harjoitella ku Lina sit odotti jo nätisti et saa mennä kupille.

Lina haluaa aina välillä sänkyyn meidän kanssa mut ei viihdy tässä kovin kauan vaan yrittää hypätä alas. Se on hassu ku se ottaa vauhtia ja yrittää saada itsensä sänkyyn. Me ei kuitenkaan oteta sitä sänkyyn nukkumaan, isompana se ei ois kuitenkaan kauhean kivaa.



Tosiaan niille jotka ei tiedä: oon postilla töissä. Siellä tapaa kyllä jos jonkinlaista ihmistä ihan oikeesti. Toissapäivänä eräs naishenkilö tuli valittaa siitä mihin jätän auton ku vien päiväpostin. Vien siis kerrostaloon postia ja siinä yleensä kaikki jättää auton rapun eteen eikä siitä valiteta. Tämä nainen taas tuli valittelee ku tässä rapussa asuu niin paljon vanhuksia ja usein on ambulanssi pihassa nii mitäs sitten ku minun autoni on tiellä. Kerroin et me ollaan niin vähän aikaa siellä rapussa et mä ehdin pois rapun edestä kyllä. Tämä ei rouvahenkilölle kelvannut vaan hän jatkoi valittamista. Noh, ei siinä auttanut ku myönnytellä mukana, asiakas on aina oikeassa. Työkavereiden kanssa sit naurettiin sille räkäsesti, eukko saa seuraavan kerran postinsa viimeisenä.

Toinen juttu mikä huvittaa on valittaminen siitä ettei lehteä ole toimitettu. No ei se lehti mahdu ihmiset sinne laatikkoon jos sitä ei tyhjennetä : D Ja jos sen jättää laatikon ulkopuolelle nii joku vie sen siitä, tuuli jos ei mikään muu.

Juoksin eilen Linan kanssa ja mun nilkka vääntyi. Mulla on viime kesän jäljiltä marssimurtuma vasemmassa jalassa ja se on alkanut taas vaivata : / Mun jalka turpos ja teki kipeää kävellä mut menin silti töihin. Heitän kerrostaloja sekä yöllä että päivällä, se rasittaa jalkaa tosi paljon mut ei se satu niin paljon ettenkö vois töitä tehdä. Nyt turvotus on laskenut ja veikkaan et se rasittu vaan siitä Linan kanssa juoksemisesta, juoksin ilman kenkiä ja mullon aina ollut huonot nilkat.

Otettiin Linasta seisotuskuvia :) Se oli kyllä ihan sairaan vaikeeta hommaa koska Lina haluais vaan pistää koko ajan menemään tai sit jos se alkaa odottaa se menee istumaan. Täytyy harjotella varmaan käskyn kautta. Pöydällä se kyllä seisoo mut maassa se tosiaan haluaa pistää pyllyn maahan. Neuvot on enemmän kuin tervetulleita. Opetettiin Linaa myös kierimään, mut se onkin vielä aika vaikeaa.

Vaajakosken Kohinoissa ois sellane epävirallinen koiranäyttely, jossa ei siis oo varsinaisesti mitään rajoituksia. En taida silti uskaltaa viedä Linaa sinne. On niin nuori ja ei oo edes rokotettu vielä. Eikä voi olla varma niistä muista koirista.