On kyllä jälleen kulunut niin paljon aikaa että ihan päätä huimaa kun ei ole päivitellyt tännekään. Koulu on vienyt paljon aikaa, mikä ei oikeastaan haittaa millään tasolla. Onpahan ollut tekemistä :)!
Oikea päivityksen aihe taitaa olla tämä meidän Tartton reissu. Itse olisin varmaan matkan jättänyt tekemättä, mutta kasvattajatäti maanitteli minut mukaan ja niinhän siinä kävi, että varasin matkan MiliamTravelilta itselleni ja Noalle. Ensimmäinen matkani näyttelybussissa ja ai että mua jännitti. Mä pidän kyllä matkustamisesta, mutta yksin kulkemisessa on aina se oma jännityksensä. Noan kanssa lähdettiin to-pe välisenä yönä junaan. Mähän en oo matkustanut junalla kun viimeksi ehkä 15-vuotiaana, joten tää oli mulle suorastaan kokemus. Helsingissä oltiin hirveän aikaisin niin kävelin Noan ja tavaroiden kanssa ympäri Helsingin keskustaa. Ei ollut kyllä ehkä maailman fiksuin veto, koska Viron puolella mulla oli niskahartiaseutu ihan kipeänä :/ Bussiin löydettiin kuitenkin ja sinne kasattiin metallihäkit, koirat sai matkustaa siellä laivamatkan ajan ja Noahan osas olla. Olin jättänyt sille luun sinne ja se oli syönyt sitä ihan tyytyväisenä siellä. Ylipäätään sai olla tyytyväinen Noan käyttäytymisestä. Se oli tosi kärsivällinen vaikka junamatkakin kesti lähemmäs yhdeksän tuntia ja sen jälkeen joutui vielä olemaan häkissä laivamatkan ajan ja sitten vielä senkin kun ajettiin Tallinnasta Tarttoon.
 |
| Sisko ja sen veli - Sofi & Noa |
Näyttelypaikalle mentiin ennen kukonpieraisua. Kehät alkoivat klo. 10.00, mutta mepäs olimme paikalla jo 8.30. Noh, kerkesipähän laittamaan häkit pystyyn ja valmistelemaan koiraa. Ensimmäisenä päivänä meillä oli tuomarina Ineke Zwaartman-Pinster Hollannista ja oli erittäin miellyttävä tuomari! Käsitteli todella kauniisti koiria ja piti Noan iloisuudesta. Poikahan ei stressaa näyttelypaikoilla lainkaan, häkissä oleminen on vain todella tylsää ja kyllähän sen ymmärtää. En minäkään haluaisi koko päivää sellaisessa viettää.
Noan arvostelu ensimmäisenä päivänä oli seuraavanlainen:
"11 months, excellent type, good skull, top, muzzle, right ears, eyes, expression, good bite, good ribs, bone, topline, tail carriage, good movement, happy showman."
- Ineke Zwaartman-Pinster
JUN-ERI SA JUK1 PU1 JUN-SERT JUN-ROP VSP
Eli paremmin meillä ei olisikaan voinut mennä! Tuomarilla oli täysin samanlaiset ajatukset sijoittamisesta kuin minulla, enkä olisi mitään muuttanut. Pääsimme myös Noan kanssa pyörähtämään isossa kehässä, vaikka ei se kyllä mitenkään erikoisen iso ollut ;). Meidän kehämme oli aamulla ja Best Junior oli aivan päivän lopussa. Onneksemme pääsimme kasvattajan asuntoautoon kuluttamaan aikaa, pääsin myös ihastelemaan kaunista kaupunkia. Valitettavasti unohdin kameran matkasta, mutta muistot kyllä jäivät. Ihanan kulttuurin täyteinen kaupunki! Isossa kehässä saimme Noan kanssa vain lämmintä kättä, mutta kyllä tuon pojan esiintymistaidoista sai olla ylpeä! Poika on 11 kuukautta ja käyttäytyy kuin aikuiset koirat konsanaan :D
 |
| Noan pystit JUN-ROP & VSP |
Toisena päivänä meillä oli tuomarina Leila Kärkäs, jota olin jännittänyt melko tavalla. Olin lukenut tuomarista aikaisemmin ja selaillut hänen antamiaan arvosanoja Suomessa. Tuloksena oli tiukka tuomari, mutta niinhän hänen kuuluukin olla! Hän mittasi myös Noan mielenkiinnosta ja totesi pojan olevan rotumääritelmän alarajalla. Näinhän asia on, mutta se ei haitannut. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"11 happy little boy, nice head and expression, g body for age, g neck, topline and tail, balanced angulations, good bone, moves ok, turning front paws outside, double dewclaws, g coat."
- Leila Kärkäs, Suomi
JUN-ERI SA JUK1 PU1 JUN-SERT JUN-ROP VSP
Jälleen kerran olin tuomarin kanssa samaa mieltä. Kehäsihteerin käsiala oli kyllä vaikein tulkittava tähän asti, mutta pienen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen sain käännettyä sen. Olin kyllä odottanut EHta, mutta onneksi olin väärässä. Noa sai hienot pokaalit ja junnusertit! Nythän tämä tarkoittaa sitä, että meidän on lähdettävä uudemman kerran Viroon hakemaan pojalle viimeisiä palkintoja!
 |
| Jälleen JUN-ROP & VSP |
Reissu oli antoisa ja MiliamTravel toimi oikein hyvin. Sen verran joudun noottia antamaan, että matkanjohtaja oli olettanut minulla olleen oma kyyti ja aikonut lähteä kohti Tallinnaa ilman minua ja Noaa. Onneksi muut bussimatkustajat olivat hereillä ja sanoneet minun olevan edelleen Best Junior kehässä. Siinäpä sitä oltaisiinkin oltu kun oltaisiin jääty Viron puolelle. Tallinnasta lähdettiinkin sitten kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa alkoi kyllä jännittämään ehdinkö bussiini, laivan piti olla satamassa 0:30 ja bussini kohti Oulua lähti 1:30. Heti kun pääsin terminaalista ulos riensin hakemaan tavarani ja juoksujalkaa taksitolpalle. Onneksi ensimmäinen taksi otti meidät kyytiin ja ajoi suoraan bussiasemalle, olimme jopa puolituntia ajoissa! Bussimatkan yritin toki nukkua, mutta eipä siinä hirveän sikeitä vedetty bussin heiluessa ja kolistessa.
Kotiin selvisimme ehjin nahoin, onnellisina ja väsyneinä :)
 |
| Kaipa tuota pian tarvitsee isomman palkintokaapin ;) |
