Katimon Meyja alias Lina saapui sotkemaan arkeamme 15.7.2012. Linan haimme Hämeenlinnasta Katimon Kennelistä. Matka kotiin sujui lähes kivuttomasti lapsosen väsyttyä huutamiseen ja nukahdettua syliini.
Näiden reilun kahden viikon aikana Lina on kasvanut valtavasti, niin kokoa kuin luonnettakin. Kakara vaati asioita paljon kovalla haukullaan, mutta olemme jo oppineet hillitsemään sitä jonkin verran. Muuten Lina on todella lempeä ja ystävällinen tapaus. Se tervehtii kaikki uudet eläimet ja ihmiset hännän heilutuksella ja märillä suudelmilla, joskus myös innostuneella näykinnällä.
Muuten Lina ei juurikaan hauku tai reagoi ovikelloon. Joko se ei osaa yhdistää ovikelloa ihmisen saapumiseen tai on vain hölmö tyttö ihan yleisellä tasolla.
Temppuja lammaskoira on oppinut jo kolme kappaletta :) Istu, maahan ja anna tassu. Huvittavaa on se, kuinka Lina alkaa aina rapsuttamaan kaulaansa kun ei ole varma tempusta. Namien avulla tyttönen on kuitenkin oppinut temput nopeasti ja suhteellisen vaivatta.
Kaulapanta ja hihnassa kulkeminen oli Linalle kuin maailman loppu. Tyttö vinkui ja huusi kun laittoi pannan kaulaan eikä suostunut millään kulkemaan hihnassa. Jossain vaiheessa mietin, että kohta puskasta pomppaa kukkahattutäti ja ilmoittaa poliiseille miten rääkkään koiraani. Siinä sitä olisikin ollut selittelemistä, tämä koira vain esittää eikä siihen oikeasti satu :D Muutaman päivän totuttelun jälkeen Lina ei sanonut enää mitään pannasta kaulassaan.
Lina on alkanut muistuttaa vain entistä enemmän koiraa kuin pehmolelua. Korvat ovat jo lähes kokonaan pystyssä ja rungosta on tullut pidempi, häntä on myös saanut lisää karvoja.
Lisää Linasta tulen kirjoittamaan jatkossa ja toivoisin aktiivisia lukijoita ja seuraajia :)
 |
| Lina opettelee käsittelemään lammasta |
