Kukkuru kuuluu

Syksy on edennyt jo pitkälle ja kesä on kaukana. Talvea ja lumileikkejä siis odotellessa!

On ollut ilo seurata Linan kasvua, tyttö on kehittynyt niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin aina vain parempaan suuntaan. Ei voi muuta kuin kiittää kasvattajaa aivan mahtavasta koirasta! 

Me ollaan aloitettu Linan kanssa agilityn harrastaminen, ja voi kyllä se tyttö nauttiikin siitä hommasta! Treenit ovat olleet itsellenikin varsin antoisia, etenkin kun huomaa miten välkky koira mulla oikeasti on. Linalle ei montaa kertaa tarvii näyttää et miten sinne putkeen tai pussiin mennään ku tyttö on menossa jo ihan oma-aloitteisesti sinne. Uusin temppu on ollut renkaan läpi hyppääminen, mikä ei kyllä tuottanut neidille minkäänlaisia vaikeuksia. Keppejä me treenataan joka kerta ja ne meneekin hyvin aina alkupäästä, mutta aina se viimeinen pujottelu tahtoo jäädä välistä. Linan ponnistukset on vielä aika hakusessa ja etenkin alastulot on tosi hurjannäköisiä.

Käytiinpä tuossa myös koirapuistoilemassa Rekikelin Kormakin ja Nokkapokan Mysslan kanssa. Mysslasta Lina ei niinkään välittänyt, mut nuori Kormak taitaa olla tyttösen uusia parhaimpia leikkikavereita :D Paremmin Kelminä tunnettu Kormak ei ollut moksiskaan Linan melko ronskista käsittelystä, poika leikki rohkeasti tyttösen kanssa.

Tänään treffattiin jälleen Ginfaxi's Mori ja Tassumäen Kossi. Pojat otti vähän yhteen alussa, urosten valtataistelua selvästi. Myöhemmin pojat kyllä rauhoittui ja Kossi selkeästi väisti hiukan Moria. Kossi on kuitenkin sen verran paljon isompi Moria, minkä Mori taas saattoi kokea uhkaavana. Mori myös näytti hiukan hätyyttelevän Kossia Linan kimpusta.

Seuraavat näytelmät olis sitten Jyväskylä KV marraskuussa. Enemmän sinne kyllä mennään katselemaan ja kavereita moikkaamaan ja issikoiden vuosikokouksessa pyörähtämään!

Kolmasosa valio!

Tämä kesä on ollut parhaimpia aikoihin ainakin sään osalta! Itse vuorotyötä tekevänä en ole päässyt nauttimaan tästä antoisasta kesästä juuri lainkaan, mutta ne vähäisetkin hetket ovat olleen uskomattomia. Kesän mittaa olen käyttänyt Linaa useasti uimassa ja neiti on uskaltautunut hiukan jo uimaan omatoimisesti, kavereiden ohjaamana tietenkin ;) Uinti tuntuu tuottaneen tulosta lihasten osalta, sillä tyttösen selän ryhti on parantunut 

Treffasimme myös jälleen Ginfaxi's Moria ja Tassumäen Kossia. Kossista olikin tullut oikein ISO poika capsilla ja selkeästi murrosiän oireita oli havaittavissa. Poikasta kun kiinnosti kovin Lina ja pientä kinaahan uroksilla oli meidän missistä. Mori oli huomattavasti maltillisempi, kun Kossi taas narisi ja nurisi harmistustaan ku Lina ei tuntunut lämpenevän jätkän pätkälle. Kaivovesi on ihanteellinen uimapaikka koirille, että ihmisille. Hiekkapohja, lämmin vesi ja matala ranta, mitä muuta sitä saattaisikaan toivoa?

 Kuvia niin paljon, että iso käden puristus sille, joka jaksoi selata koko sivun läpi.

Mutta tämän kertaisen blogin kohokohta lienee meidän Joensuu KV reissu 10.8.-11.8. jonne olin Linan ilmoittanut molemmille päiville junioriluokkaan. Lauantaina issikoita oli runsaat viisi kappaletta ja sunnuntaina taas neljä. Sää oli epävakainen ja sunnuntaina taivas repesikin satamaan. Onneksi meillä oli teltta näyttelyalueella, eikä siis tarvinnut taivaan alla värjötellä! Reissun aikana majoituimme Lauran luona, iso kiitos hänelle majapaikasta ja telttamajoituksesta! Lina ja Myrn tulivat älyttömän hyvin juttuun, aivan kuin olisivat olleet kaveruksia jo pidemmän aikaa.

Issikoita meidän seurana olivat Punapihlajan Nammi, Tunturiketun Jorunn Vorperla, Tunturiketun Udi Raudsokki ja Dimma. Dimma ja Lina oli myös toinen parivaljakko, joka tuntui löytävän yhteisen sävelmän vaivatta.

Tunturiketun Jorunn Vorperla, Tunturiketun Udi Raudsokki, Katimon Meyja ja Dimma

Ja hukkaan heitetty reissuhan tämä ei ollut missään nimessä! Molempina päivinä nimittäin napattiin ruusukkeita mukaan. Seuraavaksi vuorossa arvostelut.

"Kaunis ilmeinen, hyvä korvien asento. Hyvät mittasuhteet, rintakehä, kulmaukset ja hännän asento. Liikkuu hyvin."

- Steinbock Janiki, Israel

JUN-ERI JUK1 PN2 VASERT

Kyllä oli naama venähtää kun luin maininnan "liikkuu hyvin", sillä kaikissa aikaisemmissa näyttelyissä on tullut sanomista etukevyestä liikkumisesta. Ajattelin tuomarin olleen ensin vain mukava, mutta seuraavan päivän arvostelu sai minut miettimään uudestaan. Myös se, että tuomari puhui sujuvaa suomea sai ilmeeni hämmentyneeksi :D

"1 year old, excellent type, feminine, normal developed for her age, nice head & expression, good neck & shoulders, normal angulations, strong topline, moves well, double extra toes both side behind, nice coat for her age."

Mjaerum Eivind, Norja

JUN-ERI JUK1 PN2 SERT

Ja näin on sert-tili avattu! Hyvä meidän pikku Linjuri ;) Ja jälleen maininta hyvästä liikkeestä, ehkä tuo tyttö on tosiaan kerännyt lihasta, tai sitten vain oppinut kulkemaan nätimmin. Mene ja tiedä :D Sert napsahti meille kun Jorunn valioitui aikaisempana päivänä, onnittelut heille! Hihitytti hiukan arvostelussa "double extra toes" kun ei tuomari tai kehäsihteerit tienneet mitkä kaksoiskannukset englanniksi ovat.

Hyvä me, hyvä meidän joukkue!

 Kesä alkaa kuitenkin pikku hiljaa olemaan lopuillaan, töissä alkaa viimeinen viikko ja haiseva Oulu kutsuu taas. Ilmoitin meidät Koirakoulu Vietin agiryhmään ja aloitamekin sitten Syyskuun alusta kunnon treenailun! Innolla odotan tulevaa :)!

 Linan kanssa kävimme myös muistamassa ihka ensimmäisen koiraystäväämme tämän haudalla. Kauniit kukat kauniille neitokaiselle, vaikka luultavasti olisikin nauttinut enemmän niiden syömisestä kuin katsomisesta :)

Ei elämä irvistellen somene

Kesätyttö ottaa rennosti

Se olisi sitten kesä taas ja me ollaan muutettu tässä välissä takaisin Jyväskylään . Ei pysyvästi, vain tämän kesän ajaksi kun on töitä sun muuta tehtävää. Siksi ei olekaan ehtinyt mitään kirjoittamaankaan kun työvuorot ovat sitä 12h päivässä ja työviikot seitsemän päivän pituisia. 

Aivan ensimmäisenä jaettakoon parit uintikuvat tuolta toukokuun puolelta. Lina ei edelleenkään ui erityisen mielellään, mutta on näiden helteiden aikana jopa yhden kerran käynyt täysin omatoimisesti kahlaamassa!

Linan osalta koko homma meni räpiköinniksi kun tyttö keskittyi pitämään päätä veden yläpuolella eikä keskittynyt niinkään itse uimiseen :') Nykyään tyttö ei räiskyttele puoliakaan noin paljon, eiköhän me vesipeto tästä neidosta taota! Käytiin myös Mysslan ja Mallan kanssa soramontuilla uimassa, Linalla on kuvissa silmät tiukasti kiinni, mahtoi vähän jännittää uiminen :') Kuvista kiitokset Anna Vainionpäälle.

Tässä myös Riikka Tuohimetsän ottama videopätkä kesäiseltä uintireissulta

Lina yöuinnilla

Kesä toi tullessaan Islanninlammaskoirien erikoisnäyttelyn, jossa Lina oli myös mukana junioriluokassa, tuomarina Wilma Roem. Lina saikin hyvän arvostelun omasta mielestäni, JUN-EH JUK4 :)! Meidän edelle taisikin mennä vain Linaa vanhemmat nartut, joten ei lainkaan huono suoritus. Hirveästi olin jännittänyt osaako tuo käyttäytyä kehässä saatika ravata kunnolla, mutta tuohan meni kuin automaatti! Minua huvitti myös se, kuinka muut islantilaiset haukkuivat kehässä mutta meidän tyttönen piti suunsa visusti kiinni, ylpeä mamma!

"One year old bitch that still has to develope. Good size & retangular shape. Feminin head with nice expression that has to develope in muzzle. Ribcage well sprung. Double dewclaws. Moves with too much action in front." 

Tavattiin myös Linan sisko Tampereen näyttelyssä! Tytöt tulivat juttuun erittäin hyvin ja muistuttavat toisiaan niin paljon ettei olisi edes uskoa. Käyttytyvät hyvin samanlaisesti ja omaavat muitakin kuin ulkonäöllisiä piirteitä.

Ohi ehti myös vierähtämään juhannus, joka vietettiin kaverin mökillä itikoiden syötävänä. Itselläni vain puhkesi elämäni kamalin päänsärky, joka paheni maate käydessä. Ja nyt kaikille tiedoksi, tämä päänsärky ei ollut millään tavalla itseaihetettua :') Itkin kivusta ja mieleni teki kuolla kun kipu ei ottanut hellittääkseen. Tiedä vain millon sitä ehtisi itsensä lääkäriin raahaamaan.

Joka tapauksessa, juhannuksena sää oli kaunis ja Linakin pääsi nauttimaan järvimaisemasta.

Olen alkanut hirveästi haaveilemaan toisesta koirasta, en ole vielä päättänyt onko se issikka vai joku muu. Toisen koiran tahdon joka tapauksessa. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa kääntymään toisen issikan puoleen, mielellään vielä ulkomaantuonti. Unelmani olisi saada islannista tuotua suklaanvärinen/muu vastaava islantilainen. Odotan vain innolla että päästään harrastamaan agia Linan kanssa. Tulisi jo syksy ja loppuisi työt.

En tosiaan päässyt tänäkään vuonna kouluun, mutta kiitos töiden ja hurjien ylityötuntien, pääsen opiskelemaan avoimen puolelle helposti. 

Nyt harkitsen uskaltaisiko sitä ilmoittautua Joensuu KVhen hmm. Olisihan se kivaa toki lähteä!

Nauttikaa kesästä! Terveisin Lina

Viron jännitystä ja helteistä agia

Pientä hiljaiseloa ollut liikkeellä, mutta nyt vihdoinkin on reilusti kirjoitettavaa!

Ja Viron reissussa onkin enemmän kuin tarpeeksi kirjoitettavaa. Matkaan lähdettiin siis 18.4. järjestyksessä Joensuu - Jyväskylä - Tampere. Laura ajeli siis Joensuusta ja nappasi minut Jyväskylästä kyytiin, ajelimme Tampereelle, jossa sitten vietimme yön. 19.4. alkoi itse matka kohti Helsinkiä ja Tallinnaa. Matkaan lähti siis Laura ja häneltä kaksi shelttiä Minttu ja Myrn, Katjan Keeshond Tinja ja Jolannan Mello meidän ja Linan lisäksi. Helsingin keskustasta selvisimme suhteellisen kivuttomasti ja sitten päästiinkin odottamaan vuoroamme laivaan. Mello odotellessa väänsi häkkiinsä haisevat kakat, jotka onneksi saatiin siivottua ennen laivaan menoa. Laivamatkakin meni hyvin, mitä nyt Lina meni tuhoamaan kevythäkkinsä tulemalla molemmista päädyistä läpi :')

Viron puolella huomasimme, ettei navigaattori tunnekaan Baltian maiden karttoja. Minun kännykässäni olisi ollut navigaattori, mutta eihän tuo saanut kenttää koko reissun aikana. Jouduimme soittamaan kavereillemme Suomen puolelle, että katsoisivat google mapsista meille ohjeet eteenpäin. Näin jatkoimme matkaamme.

Katsoimme, että tuossahan on mukava marketti, mennään siis sinne! Jospa sieltä saisi ostettua vettä ja Viron kartan sattumalta. Kun käännyimme markettiin vievälle tielle, kuulimme kaikki epämääräistä rutinaa ja ratinaa. Äkkiä takalasi räjähti sisään suoraan koirien nenän eteen. Pysähdyimme marketin pihaan ja siinähän sitä sitten pohdittiin, että mitä seuraavaksi. Onneksi ystävällinen taksikuski, joka puhui vieläpä suomea, tarjoutui ajamaan edellämme ja viemään meidät lähimmälle korjaamolle. Korjaamolla meille laitettiin ilmaiseksi muovit takalasiin ja saatoimme jatkaa matkaamme.

Näköala huoneesta oli hemaiseva

Löysimme kuin löysimme tiemme hostellille, jota oltiin mainostettu kansainvälisenä ja kotisivutkin olivat olleet sekä englanniksi että suomeksi. Vaan kun respaan päästiin, ei asiakaspalvelija puhunut kuin viroa ja venäjää. Varauksistahan tämä henkilö ei tiennyt mitään ja koiristakin saatiin maksaa 10 euroa yhdeltä yöltä, koko poppoon koirien hinta siis 100 euroa. Kaikki olimme väsyneitä ja halusimme hyvin pian nukkumaan ja syömään, vaan huoneet olivat karmaisevat. Eihän sieltä mitään omia vessoja tai suihkuja löytynyt, kokolattiamatossa oli epämääräisiä tahroja, joissa koirat tykkäsivät kieriä. Ilmeisesti rekkamiehet olivat oksentaneet matot piloille :')

Huomasimme saapuneemme kauhujen hotelliin. Virolaiset/Venäläiset rekkamiehet tervehtivät meitä iloisesti käytävässä "Tere, tere!" ja örvelsivät aina aamutunneille astu. Naisten suihku oli onneksi lukittavissa ja avaimen sai vain respasta. Suihku oli yllättävän siisti, mutta kerran käynnin jälkeen siellä haisi pahasti märkä. Lattia oli epätasainen eikä vedet suinkaan valuneet lattiakaivoon vaan aiheuttivat tulvan pesuhuoneeseen ja loput vedet valuivat oven alta käytävän puolelle. Näin oli ilmeisesti käynyt useamminkin, sillä alakerran katossa oli havaittavissa ruskea läntti. Kaikkialla haisi tupakka, vaikka kieltoleimoja oli joka nurkassa. 

Hygieniasta kertoo varmasti paljon se, kun perjantaina vessanpönttöön ilmestyi jarrutusraita eikä sitä siivottu koko viikonlopun aikana pois. Seuraavassa pieni kuvakokoelma hotellilta.

Ruhtinaallinen pyyhekoko

Ei tupakoida, mutta joka paikassa lemusi rööki

Paloturvallisuus kohdallaan

Hygieniataso myös kohdallaan

Ihan puhdas vessaharja

Seinän ja lattian välissä ihmisen mahduttava kolo, näkymä suoraan alempaan kerrokseen 

Kuva toisen kerroksen katosta naisten suihkun oven juurelta

Lipastoa ei varmaan putsattu ikinä

Vessan ovet eivät menneet lukkoon eivätkä valot syttyneet, lattialla vettä

Noh, näyttelyihin Rakvereen päästiin kivuttomasti ja parkkipaikankaan löytämiseen ei mennyt pitkään. Jouduimme vain jatkuvasti väistelemään lasinsiruja, niin auton takalasista tulleita kuin ihmisten rikkomien pullojen. Yllättävää kyllä, yksikään koira ei saanut haavoja anturoihinsa, me ihmiset tosin otimme osamme.

Näyttelyt menivät ensikertalaisiksi todella hyvin, ainoana issikkana tietenkin sijoitus oli ensimmäinen, mutta sertejä ei tällä kertaa valitettavasti saatu. Ensimmäisenä päivänä Arne Foss antoi meille ERI1 ja ihasteli islantilaisen energistä luonnetta.

Still very imature, very mature baby, nice head & expression, well carried ears, correct eyeshape, good neck, correct feet, nice topline standing, well set tail, OK bone, very babish on the move, good coat texture, but not in full coat, nice temperament

Toisena päivänä tuomarina oli Annika Ulltveit-Moe, joka antoi Linalle EHn. Kovasti rokotti pentumaisuudesta ja etukevyestä esiintymisestä. Taisipa otsapenkereestä ja ja hännästäkin mainita jotain, vaikka Linahan käntää erinomaisesti häntäänsä. En antanut kuitenkaan loppujen lopuksi arvostelun lannistaa meitä. Tinja pärjäsi kuitenkin hyvin molempina päivinä ja nappasi sertit sekä ropit valioituen samalla. 

Onnea Tinja!

Myrn, Lina, Mello, Tinja, Minttu

Matka takaisin Suomeen saattoi alkaa. Matkaamme tietenkin tarttui hiukan Viron tuliaisia ;) Helsingistä ajettiin jälleen Tampereelle, jossa yövyimme. Maanantaina lähdimmekin kohti Jyväskylää Lauran kanssa ja matka sujui väsyneen leppoisasti. Minut oli tarkoitus jättää Vaajakoskelle, ja kun auton etupuoli oli hypyttänyt oudosti ajattelimme että rengastasapainoissa on jotain häikkää. Sanoin että pysähdytään tuohon kylmäasemalle ja katsotaan ne siinä samalla. Kaksi vasemmalle käännöstä oli kuitenkin liikaa automaattivaihteiselle ratsullemme, ja sehän levisi kylmäaseman pihalle. Siinähän sitä päätä raavittiin ja pohdittiin mitä tehdään, soitin sitten isäni paikalle katsastamaan tilanteen. Isäni soitti autolle hinauksen korjaamolle ja antoi sitten oman autonsa, jotta voisin heittää Lauran kotiinsa kun hänellä oli seuraavana päivänä töitä.
Riemuisa matka Joensuuhun saattoi alkaa. Pääsimme perille turvallisesti, mutta minun täytyi väsymyksestä huolimatta ajaa takaisin Jyväskylään samaisana iltana. Ajomatkaa reilut 500km ja ajoaikoo kevyet 6h johon tietenkin lisättynä Tampere - Jyväskylä väli, jota en tosin ajanut. Kotiin saavuin klo 00:00 jälkeen. Matka oltiin saatu päätökseen, tapahtumarikas ja rankka se oli, mutta mitään en kadu!

---

Vaan 17.5. oli aika kohdistaa katse Pohjois-Suomen issikoiden agitreenejä. Lina ja minähän ollaan täysin aloittelijoita, mutta tästä kerrasta oli paljon hyötyä meille. Helteestä huolimatta tyttönen jaksoi  harjoitella innokkaasti aina loppuun asti. Putkeenhan neiti meni käskemättäkin, se kun tuntui olevan tämän lempieste. Hypyt tämä myös tajusi vihdoin kunnolla ja onnistui jopa menemään kaksi peräkkäin, mutkaputkesta hyppyyn ja hypystä suoraan putkeen. Ohjaajakin sanoi että ehdottomasti agia treenaamaan, on sen verran sähäkkä ja energinen pakkaus tämä meidän neiti :) Ensi syksynä siis! Ja huomenna uimaan.

Päivän päätteksi käytiin vielä naapurin bordercollien kanssa pyörimässä niityllä. Vielä riitti virtaa kaverin kanssa leikkimiseen!

Voiko islantilainen viisaammalta näyttääkään

Hyvää kesää kaikille!