Jättipäivitys!

Jälleen on kulunut aikaa viimeisimmästä päivityksestä. On siis aika jakaa tiivistetty päivitys siitä, mitä olemme neitokaisen kanssa touhunneet.

Merkittävimpiä tapahtumia lienee Kelmiin (Rekikelin Kormak) tutustuminen, sillä tämä kaksikko on kuin paita ja peppu! Nuorimmaiset peuhaavat kuin viimeistä päivää yhdessä, tietenkin pieniä riitoja ei voida välttää, mutta pääasiallisesti koirat tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa. 

Vietimme Annan kanssa viikon Syötteellä hurttien kanssa lumen keskellä lokakuun lopulla. Koirat pääsivät nautiskelemaan lumisista leikeistä ja irtiolosta. Valitettavasti pidemmät vaellukset jouduimme jättämään välistä, sillä Myssla sai jonkinlaisen vatsapöpön. Päivät menivätkin mukavasti leffoja katsellessa ja hyvää ruokaa syödessä.

Agilityssa Lina on jälleen kehittynyt vain lisää ja lisää. Putket ovat edelleen se yksi juttu ja voi sitä hirveää haukkumista jos ei itse pääse vetämään niitä putkia kun joku muu on siellä niitä suorittamassa! On ollut hauska huomata miten Linan mielentilat on helposti hallittavissa. Koirani kuumuu ja aloittaa haukkumisen sekä pohkeiden näykkimisen, mutta yksi HEI! riittää naksauttamaan koiran mielentilan pois kiihkosta. Tietenkin vaaditaan pieni jäähy ja paikallaan istuminen ennen kuin harjoituksia voidaan jatkaa. Anna oli kuvaamassa harjoituksiamme kerran, tässä pieni kooste siitä!

Vietimme kaupunkipäivän Annan ja koirien kanssa. Otimme tutun kolmikon, Lina, Kelmi ja Myslan ja lähdimme kiertämään Oulun keskustaa. Kävimme mm. kahvilla Stradassa, ostoksilla Stockmannilla ja Suomalaisessa Kirjakaupassa. Monissa paikoissa saimme hiukan oudoksuvia katseita osaksemme, mutta myös ihailuja ja koirat rapsutuksia. Yleinen olettamus on, että koirat jätetään kauppareissun ajaksi kotiin. Mutta miksi päivästä ei saisi nauttia yhdessä karvaturrin kanssa? On hyvää totuttelua koirallekin oppia olemaan rauhassa erilaisissa tilanteissa ja tiloissa.

Käväisimme myös Jyväskylä Kvssa pyörähtämässä ja enemmänhän se oli sellainen katselureissu. Myös Anna oli koirien kanssa mukana, oikeastaan houkuttelin ystäväiseni lähtemään messiin juuri lähtöpäivänä ;) Meillä oli varsin mukavaa yhdessä ja apukädet olivat tarpeen näyttelyalueella! Paljon upeita koiria ja osallistuimme myös syyskokoukseen.

Kehässäkin tuli pyörähdettyä ja enemmänhän se oli sellainen katselureissu meiltä tällä kertaa. Palkintosijoille emme tällä kertaa yltäneet, eikä se niin harmittanutkaan. Ennemmin jäi paha maku suuhun tuomarista, jolla ei tuntunut olevan oikean minkäänlaista linjausta. Laatuarvosana oli toki sitä mitä odotinkin, mutta itse arvostelua en olisi välttämättä mennyt allekirjoittamaan. Myös se että sain juosta vain ylös ja alas jäi negatiivisena mieleen. 

"Good size and proportions body and head. Round and prominent eyes. Narrow in chest. Loose in elbows. Open in front angulation and a bit behind. Movement is in balance but loose elbows."

- Matejcic Jasna, Kroatia

NUO-EH2

Kuten kaikissa harrastuksissa, myös koirien kanssa voi käydä tapaturmia. Anna oli koiriensa kanssa meillä Oulussa kylässä ja minä opetin temppuja Kelmille. Herkkunamit houkuttelivat läskipossu -Linan paikalle kerjäämään nameja ja myöhemmin myös Mysslan. Namit olivat Linan lemppareita, joita se ei siis halunnut jakaa Mysslan kanssa. Lina ärähti lähestyneelle Mysslalle, joka taas ei sietänyt pomppimista silmille. Nartut alkoivat tappelemaan ja luonnollisesti menimme siihen väliin. Minä otin Mysslasta kiinni ja kun koira ei päässyt purkamaan turhautumistaan mihinkään, nappasi se minua kädestä. Haava ei ollut paha eikä edes sattunut sen kummemmin. Sain pureman tiistai -iltana ja keskiviikkoaamuna minulle nousi kuume. Buranalla sain sen laskemaan ja jatkoin elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskiviikko-torstai välisenä yönä kuumeeni kapusi sitten lähes yli 40 -asteen ja soitto terveyskeskukseen oli aamulla paikallaan. Minut passitettiin terveyskeskusesta OYSiin ja siellä veriviljelyyn ja lääkärille.

Saavuin OYSiin hiukan jälkeen klo. 14:00 ja pääsin veriviljelyyn noin puolentunnin sisään. Lääkäriin pääsyä taas sain odottaa kuumeissani kahdeksan tuntia. Makasin odotusaulan sohvilla sillä potilasvuoteeseen en päässyt, eikä minulle annettu särkylääkettä kuumetta alentamaan. Tietenkään en ollut ajatellut joutuvani odottavan niin kauan eikä minulla ollut ruokaa tai juomaa matkassa. Onneksi taskussani oli sen verran kolikoita, että sain automaatista ostettua kivennäisvettä itselleni. Anna saapui myöhemmin seurakseni odottamaan lääkärille pääsyä.

Kun vihdoin lääkäri otti minut vastaan, ilmoitti hän että minun tulisi jäädä osastolle. Ensimmäiseksi minulle tarjottiin käytäväpaikkaa, mutta en suostunut siihen. Muutaman soiton jälkeen lääkäri sai minulle paikan kaupungin puolelle ja lähetti minut takaisin aulaan odottamaan. Odotin tunnin ja venäläisaksentilla puhuva mieshoitaja kutsui minut sisään. Minulle iskettiin tippa käteen ja lähetettiin takaisin aulaan odottamaan. Olin niin voipunut että kaaduin sohvalle makaamaan ja yritin nukkua. Tunnin päästä minua tultiin vihdoin hakemaan osastolle ja kävelin kilometrin mittaisen käytävän. Noin kello kahdentoista jälkeen pääsin vihdoin nukkumaan.

Sairaalassa sain viettää kahdeksan päivää ennen kuin minut päästettiin pois. Aikamoinen pöpö siis.

Tulihan tuossa välissä jouluakin juhlistettua, jopa Linakin sai pukilta paketin! Uusi vuosi meni, Lina pahimpaan paukkeen aikaan oli hiukan levoton ja pyrki piiloon, mutta rauhoittui onneksi lopulta. 

Nyt meitä odottaa Kajaanin näyttely ja lähdemme sinne yhdessä Mysslan ja Kelmin kanssa! Mukava päivä siis jälleen tiedossa mukavien ihmisten kanssa :) Saa tulla nykäisemään hihasta jos meitä näkee!

Katsotaan jos olisi helmikuussa kerrottavana jotain uusia hienoja uutisia, pysykäähän kuulolla. 

PAM!