Ukko Nooa, Ukko Nooa oli kunnon mies

Kajaanista on selviydytty hengissä! Täytyy kyllä kehua tuomaria aivan älyttömästi vaikka ehkä vähän erimaatti olikin ;) Käsitteli älyttömän kauniisti koiria ja etenkin pentuja! Oikeat koirat voittivat ja reissusta jäi kyllä tosi hyvä mieli :) Voittajiahan me oltiin kun Nokkapokan Myssla vei sekä sertin että cacibin matkassaan hieno porsas!Reissun varjopuolia oli kun rakas ratsumme Punto petti ja jätti meidät bussipysäkille värjöttelemään Annan kanssa. Olimme varmasti huvittava näky kun tien reunassa kaksi tyttöä seisoo konepelti auki ja hieroo otsaansa...onneksi Annan vanhemmilta saimme kyydin kotiin! :D

"Very good type. Elegant, feminine head, enough wide muzzle. Excellent neck and topline. A bit close in elbows. Correct tail & rear. Good in movement." 

- Nemanja Jovanovic

NUK-ERI1 SA

Rekikelin Kormak, Nokkapokan Myssla & Katimon Meyja

Me käytiin myös issikkalenkillä Jylkynkankaalla. Koiria oli yhteensä kymmenen joista kolme oli ns. vääräuskoisia eli väärän rotuisia ;) Mahtava porukka ja energiat sai purettua kunnolla kirpeässä pakkassäässä! Lina on kyllä sellainen ikiliikkuja ja loputon energiapakkaus, enempää en voisi toivoakaan. Agilityssäkin ollaan edistytty jälleen: Lina istuu paremmin paikallaan ja hakee kontaktia radalla et mihinkä sitä seuraavaksi edetään. Ainoastaan kuumuminen on meidän ongelma, sitä haukkua tulee ja käskyä että MIHIN NYT MENNÄÄN ANNA TULLA JO OKEI MEEN TÄNNE SIT KU ET SANO MITÄÄN.

Mut koko ajan edistytään ;) Lina on vauhdikas ja siitä saadaan vallan mainio agitykki.

Mutta nyt se todellinen päivityksen aihe!

  

Rekikelin Stefnir 21.1. Rovaniemellä

Meille on tullut uusi issikka taloon! Hän on komea poika Rovaniemen pohjolasta, väriltään tricolour ja kotoisin Rekikelin kennelistä. Koko nimi on Rekikelin Stefnir, mutta meillä hänet tunnetaan Noana. Noa on kuin isänsä Vuoreksen Zimban kaksoisolento ja luonnetta sekä asennetta löytyy yhtä lailla kuin aikuisestakin koirasta. Noa on kova poika touhuamaan, äärimmäisen reipas ja kultainen poika :) Se sanoo helposti jo aikuisellekin koiralle vastaan, häntähän ei pompotella miten sattuu! Pikku simpanssi <3

Lina otti Noan mahdottoman hyvin vastaan. Noa ensin perääntyi nurkkaan turvaan, mutta heti kun Lina lopetti haistelun ja lähti omiin touhuihinsa, seurasi Noa perässä. Nythän kaksikko jo leikkii ja painii oikein kunnolla, mutta Lina varoo runnomasta pentua liikaa. Sisäsiisteyden harjoittaminen on vaikeaa kerrostalossa, mutta kasvattaja on tehnyt jo niin hyvän pohjatyön, että tuo poika jopa pyytää välillä ihan itse ulos :)

Copyt Anna Vainionpää

Noa on päässyt heti tutustumaan meidän laumaan, johon voisi laskea Linan lisäksi Rekikelin Kormakin ja Nokkapokan Mysslan. Kelmi oli hiukan epävarma tästä uudesta tulokkaasta eikä oikein tiennyt miten siihen tulisi suhtautua. Pienen jäykistelyn ja parin päivän tottumisen jälkeen jopa Kelmi suostui pennun kanssa leikkimään :) Jatkuvastihan poikia saa pitää silmällä, mutta pyrimme pitämään kohtaamiset positiivisina! Myssla on kuin tarhatäti ja pitää riekkuvan pennun kurissa.

Päästiin jo käymään jäällä Noan ja Linan kanssa :) Kantoi hyvin ja oli paljon tilaa juosta. Kävimme myös pidättämässä koiria irti suolla ja siellä mukana olivat myös Rekikelin Veila ja Magni! Reippaan tunnin lenkin Noa veti aivan omin jaloin melkein kokonaan! Sen jälkeen nukuttiinkin lähes koko päivä.

Elämä Noan kanssa on alkanut hyvin, poika on vilkas ja aina välistä tekemässä pahojaan. Kaikki on jännittävää ja kaikkea pitää kokeilla. Nuorukainen vaatii pitkäjänteisyyttä koulutuksessaan ja on ehdottomasti haastavampi kuin Lina aikoinaan. Poika on kuitenkin välkky ja luotan siihen, että yhteisestä taipaleestamme tulee antoisa :) 

Älykkäät :)

Talvisiin tunnelmiin! 

Jättipäivitys!

Jälleen on kulunut aikaa viimeisimmästä päivityksestä. On siis aika jakaa tiivistetty päivitys siitä, mitä olemme neitokaisen kanssa touhunneet.

Merkittävimpiä tapahtumia lienee Kelmiin (Rekikelin Kormak) tutustuminen, sillä tämä kaksikko on kuin paita ja peppu! Nuorimmaiset peuhaavat kuin viimeistä päivää yhdessä, tietenkin pieniä riitoja ei voida välttää, mutta pääasiallisesti koirat tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa. 

Vietimme Annan kanssa viikon Syötteellä hurttien kanssa lumen keskellä lokakuun lopulla. Koirat pääsivät nautiskelemaan lumisista leikeistä ja irtiolosta. Valitettavasti pidemmät vaellukset jouduimme jättämään välistä, sillä Myssla sai jonkinlaisen vatsapöpön. Päivät menivätkin mukavasti leffoja katsellessa ja hyvää ruokaa syödessä.

Agilityssa Lina on jälleen kehittynyt vain lisää ja lisää. Putket ovat edelleen se yksi juttu ja voi sitä hirveää haukkumista jos ei itse pääse vetämään niitä putkia kun joku muu on siellä niitä suorittamassa! On ollut hauska huomata miten Linan mielentilat on helposti hallittavissa. Koirani kuumuu ja aloittaa haukkumisen sekä pohkeiden näykkimisen, mutta yksi HEI! riittää naksauttamaan koiran mielentilan pois kiihkosta. Tietenkin vaaditaan pieni jäähy ja paikallaan istuminen ennen kuin harjoituksia voidaan jatkaa. Anna oli kuvaamassa harjoituksiamme kerran, tässä pieni kooste siitä!

Vietimme kaupunkipäivän Annan ja koirien kanssa. Otimme tutun kolmikon, Lina, Kelmi ja Myslan ja lähdimme kiertämään Oulun keskustaa. Kävimme mm. kahvilla Stradassa, ostoksilla Stockmannilla ja Suomalaisessa Kirjakaupassa. Monissa paikoissa saimme hiukan oudoksuvia katseita osaksemme, mutta myös ihailuja ja koirat rapsutuksia. Yleinen olettamus on, että koirat jätetään kauppareissun ajaksi kotiin. Mutta miksi päivästä ei saisi nauttia yhdessä karvaturrin kanssa? On hyvää totuttelua koirallekin oppia olemaan rauhassa erilaisissa tilanteissa ja tiloissa.

Käväisimme myös Jyväskylä Kvssa pyörähtämässä ja enemmänhän se oli sellainen katselureissu. Myös Anna oli koirien kanssa mukana, oikeastaan houkuttelin ystäväiseni lähtemään messiin juuri lähtöpäivänä ;) Meillä oli varsin mukavaa yhdessä ja apukädet olivat tarpeen näyttelyalueella! Paljon upeita koiria ja osallistuimme myös syyskokoukseen.

Kehässäkin tuli pyörähdettyä ja enemmänhän se oli sellainen katselureissu meiltä tällä kertaa. Palkintosijoille emme tällä kertaa yltäneet, eikä se niin harmittanutkaan. Ennemmin jäi paha maku suuhun tuomarista, jolla ei tuntunut olevan oikean minkäänlaista linjausta. Laatuarvosana oli toki sitä mitä odotinkin, mutta itse arvostelua en olisi välttämättä mennyt allekirjoittamaan. Myös se että sain juosta vain ylös ja alas jäi negatiivisena mieleen. 

"Good size and proportions body and head. Round and prominent eyes. Narrow in chest. Loose in elbows. Open in front angulation and a bit behind. Movement is in balance but loose elbows."

- Matejcic Jasna, Kroatia

NUO-EH2

Kuten kaikissa harrastuksissa, myös koirien kanssa voi käydä tapaturmia. Anna oli koiriensa kanssa meillä Oulussa kylässä ja minä opetin temppuja Kelmille. Herkkunamit houkuttelivat läskipossu -Linan paikalle kerjäämään nameja ja myöhemmin myös Mysslan. Namit olivat Linan lemppareita, joita se ei siis halunnut jakaa Mysslan kanssa. Lina ärähti lähestyneelle Mysslalle, joka taas ei sietänyt pomppimista silmille. Nartut alkoivat tappelemaan ja luonnollisesti menimme siihen väliin. Minä otin Mysslasta kiinni ja kun koira ei päässyt purkamaan turhautumistaan mihinkään, nappasi se minua kädestä. Haava ei ollut paha eikä edes sattunut sen kummemmin. Sain pureman tiistai -iltana ja keskiviikkoaamuna minulle nousi kuume. Buranalla sain sen laskemaan ja jatkoin elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keskiviikko-torstai välisenä yönä kuumeeni kapusi sitten lähes yli 40 -asteen ja soitto terveyskeskukseen oli aamulla paikallaan. Minut passitettiin terveyskeskusesta OYSiin ja siellä veriviljelyyn ja lääkärille.

Saavuin OYSiin hiukan jälkeen klo. 14:00 ja pääsin veriviljelyyn noin puolentunnin sisään. Lääkäriin pääsyä taas sain odottaa kuumeissani kahdeksan tuntia. Makasin odotusaulan sohvilla sillä potilasvuoteeseen en päässyt, eikä minulle annettu särkylääkettä kuumetta alentamaan. Tietenkään en ollut ajatellut joutuvani odottavan niin kauan eikä minulla ollut ruokaa tai juomaa matkassa. Onneksi taskussani oli sen verran kolikoita, että sain automaatista ostettua kivennäisvettä itselleni. Anna saapui myöhemmin seurakseni odottamaan lääkärille pääsyä.

Kun vihdoin lääkäri otti minut vastaan, ilmoitti hän että minun tulisi jäädä osastolle. Ensimmäiseksi minulle tarjottiin käytäväpaikkaa, mutta en suostunut siihen. Muutaman soiton jälkeen lääkäri sai minulle paikan kaupungin puolelle ja lähetti minut takaisin aulaan odottamaan. Odotin tunnin ja venäläisaksentilla puhuva mieshoitaja kutsui minut sisään. Minulle iskettiin tippa käteen ja lähetettiin takaisin aulaan odottamaan. Olin niin voipunut että kaaduin sohvalle makaamaan ja yritin nukkua. Tunnin päästä minua tultiin vihdoin hakemaan osastolle ja kävelin kilometrin mittaisen käytävän. Noin kello kahdentoista jälkeen pääsin vihdoin nukkumaan.

Sairaalassa sain viettää kahdeksan päivää ennen kuin minut päästettiin pois. Aikamoinen pöpö siis.

Tulihan tuossa välissä jouluakin juhlistettua, jopa Linakin sai pukilta paketin! Uusi vuosi meni, Lina pahimpaan paukkeen aikaan oli hiukan levoton ja pyrki piiloon, mutta rauhoittui onneksi lopulta. 

Nyt meitä odottaa Kajaanin näyttely ja lähdemme sinne yhdessä Mysslan ja Kelmin kanssa! Mukava päivä siis jälleen tiedossa mukavien ihmisten kanssa :) Saa tulla nykäisemään hihasta jos meitä näkee!

Katsotaan jos olisi helmikuussa kerrottavana jotain uusia hienoja uutisia, pysykäähän kuulolla. 

PAM!