Laiska vaiko laiska?

Olen miettinyt blogin uudistamista täysin. Sama ulkoasu ollut koko ajan, toisaalta mihin sitä hyvää vaihtamaan? Joka tapauksessa pidetään pieni infopläjäys 6kk aikaisista tapahtumista.


Ensinnäkin Noa on saavuttanut Juniorivoittaja -14 ja Viron juniorimuotovalion tittelit! Onnea pieni poikanen! Narvassa käytiin tammikuussa kaksipäiväisessä näyttelyissä, joissa molemmissa Noa oli ROP ja ROP-JUN. Isoissa kehissäkin käytiin pyörähtämässä, mutta niistä ei sen suurempia voittoja tullut. Saatiin kuitenkin se, mitä haettiin :)

Noan A/A lonkat!

Noa kävi terveystarkastuksissa maaliskuun lopussa sisarkatraan kanssa. Tutkittiin silmät, lonkat ja kyynärät yhteishintaan 200e Oulun Animagissa. Päästiin vielä vanhalla hinnastolla kun oltiin varattu aika ajoissa. Noan silmät todettiin terveiksi, samoin kyynärät lausuttiiin 0/0 ja lopulta ne kauan pelätyt lonkat. Kyllä mulla huuto pääsi ku Omakoirassa näkyi että A/A! Ihanaa Noa <3 Siskojen tulokset tuli myös tarkistettua ja B/B lonkkien osalta, silmät ja kyynärät yhtä lailla terveet. Nyt voi huokaista helpotuksesta ja todeta että saa tuo Noa nyt pitää pallinsa. Se on ollut tietyssä mielessä helppo uroskoira, ei varsinaisesti haasta ketään tappeluun mutta provosoituu kyllä helposti. Ollaan vahvistettu kontaktia, mutta poika alkaa olemaan siinä iässä että hormoonit jyllää ja pitää näyttää kuinka iso sitä todellisuudessa onkaan. Minun pikkupoika, 43cm ja elopainoa 13,8kg :D

Me käytiin myös Korpilahdella näytelmissä, samoin Kajaanissa, mutta niistä ei tullut oikeastaan mitään. Korpilahdelta vain sileä ERI, mutta Noa käyttäytyikin niin huonosti että ihmettelin miten edes sitä tuli. Seuraavaksi meidän olis tarkoitus suunnata Tampere KVhen Noan kanssa. Lina saa jälleen jäädä kotiin kasvamaan ja kasvattamaan turkkiaan takaisin. Toinen on kuin kynitty kana karvanlähdön jälkeen. En nyt suuren suurta menestystä odota Noalle, poika on keskeneräinen ja näin eespäin, mutta jos nyt pääsisi tuttuja näkemään :)

Linan sterkkkaamistakin pitäisi alkaa miettimään. Ajattelin odottaa seuraaviin juoksuihin ja sen jälkeen varailla aikaa ell. Hieman tietenkin surettaa, olin aikoinani vähän haaveillut Linan pennuttamisesta, mutta toisaalta taas, kai se on kasvattamista jättää joku koira käyttämättä. Olen nimittäin vakavissani harkinnut kennelnimen hankintaa SITTEN kun minulla on rahaa moiseen touhuun tuhlattavaksi. Tällä hetkellä ei ole, eikä oikeastaan paikkaa joissa pentuja edes pitää. Haaveissa olisi mahdollisesti Noan pentu joskus vuosien päästä, sitten kun olen toivon mukaan jonkinlaisessa palkkatyössä ja valuuttaa hieman enemmän kuin tällä hetkellä. Nyt pitäisi vain löytää uusi treenihalli, OKK olisi Hiirosessa ja sinne pääsisi kyllä bussilla, mutta pitäisi sitten tehdä talkoohommia. Ei nekään niin kamalia ole, etenkin jos julkisilla pääsisi. Agilitykentille kovasti kaipaan.

Tartto - Kaunis kaupunki

On kyllä jälleen kulunut niin paljon aikaa että ihan päätä huimaa kun ei ole päivitellyt tännekään. Koulu on vienyt paljon aikaa, mikä ei oikeastaan haittaa millään tasolla. Onpahan ollut tekemistä :)!

Oikea päivityksen aihe taitaa olla tämä meidän Tartton reissu. Itse olisin varmaan matkan jättänyt tekemättä, mutta kasvattajatäti maanitteli minut mukaan ja niinhän siinä kävi, että varasin matkan MiliamTravelilta itselleni ja Noalle. Ensimmäinen matkani näyttelybussissa ja ai että mua jännitti. Mä pidän kyllä matkustamisesta, mutta yksin kulkemisessa on aina se oma jännityksensä. Noan kanssa lähdettiin to-pe välisenä yönä junaan. Mähän en oo matkustanut junalla kun viimeksi ehkä 15-vuotiaana, joten tää oli mulle suorastaan kokemus. Helsingissä oltiin hirveän aikaisin niin kävelin Noan ja tavaroiden kanssa ympäri Helsingin keskustaa. Ei ollut kyllä ehkä maailman fiksuin veto, koska Viron puolella mulla oli niskahartiaseutu ihan kipeänä :/ Bussiin löydettiin kuitenkin ja sinne kasattiin metallihäkit, koirat sai matkustaa siellä laivamatkan ajan ja Noahan osas olla. Olin jättänyt sille luun sinne ja se oli syönyt sitä ihan tyytyväisenä siellä. Ylipäätään sai olla tyytyväinen Noan käyttäytymisestä. Se oli tosi kärsivällinen vaikka junamatkakin kesti lähemmäs yhdeksän tuntia ja sen jälkeen joutui vielä olemaan häkissä laivamatkan ajan ja sitten vielä senkin kun ajettiin Tallinnasta Tarttoon. 

Sisko ja sen veli - Sofi & Noa

Näyttelypaikalle mentiin ennen kukonpieraisua. Kehät alkoivat klo. 10.00, mutta mepäs olimme paikalla jo 8.30. Noh, kerkesipähän laittamaan häkit pystyyn ja valmistelemaan koiraa. Ensimmäisenä päivänä meillä oli tuomarina Ineke Zwaartman-Pinster Hollannista ja oli erittäin miellyttävä tuomari! Käsitteli todella kauniisti koiria ja piti Noan iloisuudesta. Poikahan ei stressaa näyttelypaikoilla lainkaan, häkissä oleminen on vain todella tylsää ja kyllähän sen ymmärtää. En minäkään haluaisi koko päivää sellaisessa viettää.

Noan arvostelu ensimmäisenä päivänä oli seuraavanlainen:

"11 months, excellent type, good skull, top, muzzle, right ears, eyes, expression, good bite, good ribs, bone, topline, tail carriage, good movement, happy showman." 

- Ineke Zwaartman-Pinster 

JUN-ERI SA JUK1 PU1 JUN-SERT JUN-ROP VSP

Eli paremmin meillä ei olisikaan voinut mennä! Tuomarilla oli täysin samanlaiset ajatukset sijoittamisesta kuin minulla, enkä olisi mitään muuttanut. Pääsimme myös Noan kanssa pyörähtämään isossa kehässä, vaikka ei se kyllä mitenkään erikoisen iso ollut ;). Meidän kehämme oli aamulla ja Best Junior oli aivan päivän lopussa. Onneksemme pääsimme kasvattajan asuntoautoon kuluttamaan aikaa, pääsin myös ihastelemaan kaunista kaupunkia. Valitettavasti unohdin kameran matkasta, mutta muistot kyllä jäivät. Ihanan kulttuurin täyteinen kaupunki! Isossa kehässä saimme Noan kanssa vain lämmintä kättä, mutta kyllä tuon pojan esiintymistaidoista sai olla ylpeä! Poika on 11 kuukautta ja käyttäytyy kuin aikuiset koirat konsanaan :D

Noan pystit JUN-ROP & VSP

Toisena päivänä meillä oli tuomarina Leila Kärkäs, jota olin jännittänyt melko tavalla. Olin lukenut tuomarista aikaisemmin ja selaillut hänen antamiaan arvosanoja Suomessa. Tuloksena oli tiukka tuomari, mutta niinhän hänen kuuluukin olla! Hän mittasi myös Noan mielenkiinnosta ja totesi pojan olevan rotumääritelmän alarajalla. Näinhän asia on, mutta se ei haitannut. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"11 happy little boy, nice head and expression, g body for age, g neck, topline and tail, balanced angulations, good bone, moves ok, turning front paws outside, double dewclaws, g coat."

- Leila Kärkäs, Suomi

JUN-ERI SA JUK1 PU1 JUN-SERT JUN-ROP VSP

Jälleen kerran olin tuomarin kanssa samaa mieltä. Kehäsihteerin käsiala oli kyllä vaikein tulkittava tähän asti, mutta pienen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen sain käännettyä sen. Olin kyllä odottanut EHta, mutta onneksi olin väärässä. Noa sai hienot pokaalit ja junnusertit! Nythän tämä tarkoittaa sitä, että meidän on lähdettävä uudemman kerran Viroon hakemaan pojalle viimeisiä palkintoja!

Jälleen JUN-ROP & VSP

Reissu oli antoisa ja MiliamTravel toimi oikein hyvin. Sen verran joudun noottia antamaan, että matkanjohtaja oli olettanut minulla olleen oma kyyti ja aikonut lähteä kohti Tallinnaa ilman minua ja Noaa. Onneksi muut bussimatkustajat olivat hereillä ja sanoneet minun olevan edelleen Best Junior kehässä. Siinäpä sitä oltaisiinkin oltu kun oltaisiin jääty Viron puolelle. Tallinnasta lähdettiinkin sitten kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa alkoi kyllä jännittämään ehdinkö bussiini, laivan piti olla satamassa 0:30 ja bussini kohti Oulua lähti 1:30. Heti kun pääsin terminaalista ulos riensin hakemaan tavarani ja juoksujalkaa taksitolpalle. Onneksi ensimmäinen taksi otti meidät kyytiin ja ajoi suoraan bussiasemalle, olimme jopa puolituntia ajoissa! Bussimatkan yritin toki nukkua, mutta eipä siinä hirveän sikeitä vedetty bussin heiluessa ja kolistessa.

Kotiin selvisimme ehjin nahoin, onnellisina ja väsyneinä :) 

Kaipa tuota pian tarvitsee isomman palkintokaapin ;)

Niin paljon tapahtunutta

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ LINA!

Niin se aika taas vierähtää ja huomaa, ettei ole päivittänyt blogiaan lainkaan niin paljon kuin oli tarkoitus. Ehkä sitä parantaa tapansa tulevaisuudessa :') Lina täytti 2v tämän viikon maanantaina, niin se aika vain vierii eteenpäin ilman että itse huomaakaan. Samana päivänä vietimme myös Noan 6kk päivää, siinäkin on jo valtava poika! Jos rehellisiä ollaan niin Noa ei ole lainkaan niin valtava, korkeutta sillä on viime mittauksen jäljiltä 40,5cm ja painoa 10 kiloa. Mittatilaustyönähän se on mulle tehty ;) Medikoira nimittäin. Eripuraa on päässyt syntymään Linan ja Noan välille, Lina on aiheuttanut pari vekkiä Noan naamaan mutta ei sen pahempaa. Niin pitkään kun herkkuruuat pidetään piilossa niin riitoja ei pääse syntymään

Kuten arvata saattaa, Noa on kasvanut hurjasti sitten pennusta. Se on kyllä mitä pätevin poika, parempaa en olisi voinut toivoakaan! Sen kanssa mulla tulee tunne, että siitä on kaikkeen mahdolliseen ja mulla alkaa loppua kädet kun sen kanssa pitäisi olla tekemässä kaikkea. Tuli nimittäin todettua, että se olis mahtava toko- ja agilitykoira :D Kävimme viime viikonloppuna hakuleirillä, ja siellä totesin että tää poika oppis varmaan tämänkin homman ihan ilman ongelmia. Mukana oli kaiken kaikkiaan kymmenen islantilaista, eikä pidä vähätellä Linankaan taitoja <3 Tyttö sai heti vainun metsään eksyneestä maalimiehestä ja löysikin tämän yllättävän nopeasti.

Päivä oli kovin helteinen ja koirien nesteytyksestä ja viilennyksestä täytyi pitää huolta. Lina joutui viettämään aikaansa yksin auton perällä, mutta Noa pääsi luksushäkkiin Vigdis -tädin tykö :) Siellä ei poika voinutkaan haukkua päättömästi, sillä Vigdis ei siedä räpättäviä pikkupoikia. Noa sai kokeakin kovan koulun jakaessaan häkin vaalean neitokaisen kanssa.

Linan kanssa ollaan treenattu agilitya ahkerasti ja tänään Lina pääsikin vetämään kokonaiset 22 estettä peräkkäin, ja mä muistin ne kaikki! Linallakin on vähentynyt putkiräyhääminen ja oon ihan älyttömän ylpeä siitä. Seuraavaksi kun saataisiin keinupelko pois niin voitaisiin jo kisojakin harkita :D

Tapasimme myös uuden oululaisen issikan, nimittäin Jodi -tyttösen. Noa otti nuoren neitokaisen uteliaasti vastaan ja löyti neidistä hyvän leikkikaverin ;) Jodi osoittautui varsin napakaksi tyttöseksi, joka ei pienistä säiky. Lina puolestaan löysi hengenheimolaisen Juulista, tytöillä pelasi hyvin yhteen ja painiksihan se meni :D

Kesä tekee tuloaan ja säät ovat olleet sen mukaiset. On ollut lämmintä, sitten vähän viilenee ja sataa jopa lunta, kunnes jälleen aurinko paahtaa niin, että meinaa itsekin sulaa lattialle märäksi läntiksi. Islantilaista helle ei kuitenkaan estä, eikä edes hidasta. Noan kanssa on jopa pyörähdetty koirapuistossa, mutta jätetty sekin homma vähemmälle nenäpunkkien ja kennelyskän pelossa :') 

Noa pääsee tekemään ensimmäisen pyörähdyksensä näyttelykehässä ensi viikonloppuna Islanninlammaskoirien erikoisnäyttelyssä Kokkolassa! Saa nähdä miten poika osaa käyttäytyä, jos osaa ollenkaan :D Hauska reissu meillä tulee kuitenkin olemaan, siitä olen varma!

Linan kanssa sitten metsästetään viimeistä sertiä ja katsellaan luonnetestejä, mutta mitään kiirettä mulla ei asian kanssa ole. Pitäisi myös alkaa harkitsemaan Linan leikkauttamista, sillä Noa alkaa olemaan siinä iässä, että alkaa naiset kiinnostamaan täysin erilailla.

Ja hei, mulla on isoja uutisia näin lopuksi. Lina kävi lonkkakuvauksissa ja priimanahan ne tulivat sieltä takaisin eli A/A! Samalla reissulla kuvautin kyynärät ja nekin puhtaat 0/0 :) Agiliitely voi siis jatkua normaaliin malliin.

Paras aika vuodesta

Nimittäin keväthän se (vaikka henk.kohtaisesti olen kesäihmisiä). Noh, olisi se talvi pidempi ja parempikin saanut olla, jäällä käytiin vain muutamaan otteeseen ja nyt kelit on olleet ihan kamalia. Tiet vastaa luistinratoja ja ihmiset kaatuu kumoon kuin keilat konsanaan. Myös itse kaaduin ja tammikuussa loukattu jalkani alkoi oireilemaan jälleen. Kävin lääkärissä ja hiusmurtumahan siinä todettiin, oli tosin lähtenyt luutumaan ihan hyvin ja oikein niin ei tarvinnut leikkaukseen lähteä :)

Noa ja Malla kaupunkihumussa

Meillä ollaan pissailtu lehdille ja ei lehdille, sisäsiisteyden harjoittaminen on hiukan vaikeaa kun asutaan ylimmässä kerroksessa ja mä oon päivät töissä ja iltapäivästä jo niin väsynyt, ettei meinaa jaksaa oikein portaiden ravaaminen kipeällä jalalla kiinnostamaan. Noan kanssa ollaan haettu jo ensimmäiset rokotukset, eikä tuntunut missään! Noa on ollut myös Linan agilitytreeneissä mukana ja pääsi vähän harjoittelemaan putken ihmeitä. Tai noh, jos rehellisiä ollaan niin Noa oli saanut jo synnyinkodissaan rymistellä putken läpi, ali ja yli :D

Mutta jos nyt vaikka aloitettaisiin helmikuun sadosta, nimittäin sehän oli meidän kannalta oikein kannattava reissu!

TADAA!

Toinen sert käytiin hakemassa Pellon helminäyttelystä :)! Tuomari kehui kovasti Linan sivuliikettä, mutta koska etuliike oli hiukan epätasainen, ei laittanut ensimmäiseksi. Mahtava tyttöhän se on, meni täysin yli odotusten tämä esitys.

"Harmonisk välskapad tik. Vackert uttryck. Vackert huvud. God länge i kroppen. Acceptabel vinkel i front. Liket raka mellanläholer (?). Bra svans. Prima steg fram. Önskes lite mera (takapotku), hunder blir obalanserad i rörelsen. 

Koska liikkeessä etujalkojen asento korjaantuu ja suoristuu => Ok."

- Vigdis Nymark

NUK-ERI1 SA PN3 SERT

Me Linan kanssa nyt varmaan taukoillaan näyttelyiden saralla, ellei nyt jostain tupsahda mukavaa norjalaista tuomaria! Linalla nyt kun ei kuitenkaan ole tarkoitus pentuja teettää enkä siksi tee ylimääräisillä serteillä mitään (mitäpä nyt niillä tarvittavillakaan varsinaisesti) niin ei olis mulle muuta kuin turhaa rahanmenoa. Mutta innolla odotan sitä että päästään Noan kanssa pyörähtelemään kehässä, oon niin innoissani mitä siitä kasvaa :)! 

Noa on onnistunut myös tekemään tuhojaan, söi muiden muassa mamman ainoan kameran muistikortin. Noh, oli jo vanha ja sainpahan hyvän syyn ostaa uuden. Onni onnettomuudessa kenties? Hiihtolomaviikko vietettiin Annan luona majaillen ja kaikkea turhaakin turhempaa tehden. Loppiaisena käytiin seuraamassa islantilaisten paimentamista ja nappailemassa muutamia kuvia, myös Noa oli menossa mukana ;) Lampaankakat on herkkua. Nähtiinpä myös äitiä pitkästä aikaa, ei huolinut äippä poikaa enää siipensä alle :(

Tarkka paimen!

Noa pääsi myös tutustumaan Mallan kanssa kaupunkielämään. Käväistiin Stradassa kaakaolla bussia odotellessa, osasi poika sitten loppujen lopuksi olla hiljaakin hetken aikaa. Terhakka poika, kaikkialle pitäisi ehtiä! Noa on myös osallistunut Animagissa järjestettyyn pentukerhoon, poika on meinannut vaan alistaa kaikkia itseään vähänkin pehmeämpiä koiria. Innolla odotan teini-ikää.

Rankkaa kaupungissa

Nyt ollaankin majailtu Jyväskylässä kotoseudulla. Noa on otettu hyvin vastaan meidänkin perheen puolesta, vaikka muuta odotinkin. Tänään sitten käytiin issikkalenkillä Linalle jo tuttujen Tassumäen Kossin ja Ginfaxi's Mori Stigandin kanssa, tällä kertaa menossa oli myös nuori Skuld! Noa ihastui tähän kaksi kuukautta itseään vanhempaan fawn neitokaiseen ja yhdessä he päättivät rypeä kurassa ja p*skassa <3 Emäntä tykkäsi hyvää.

Oli hieno päivä pörriäisten kanssa. Skuld oli oikein ihana ja kyllähän sitä Kossiakin uskallettiin käydä haistelemassa vaikka tommonen iso poika onkin ;) Noa painoi viime ell. käynnillä n. 7kg, ensi viikolla nähdäänkin sitten kuinka paljon on massaa tullut lisää. Monesti minulta kysytään onko tämä suomenlapinkoira, mutta vielä useammin mulle tunnutaan sanovan et onpas lihava pentu. Se on vain karvaa ihmiset >:( 

Kevättä rinnassa!